Suomessa rakennettiin 60-luvulta alkaen aina 90-luvun alkuun saakka matalaperustaisia pientaloja, joiden perustusrakennetta kutsuttiin valesokkeliksi. Ulkoapäin katsoen valesokkelitalon tunnistaa helpoiten ulko-ovesta, jonka alareuna on useita kymmeniä senttejä alempana kuin sokkelin yläpinta. Valesokkelirakenteeseen kuuluu myös se, että sisällä lattiapinta on jotakuinkin maan pinnan tasalla.

Tätä rakennustyyliä edustava pientalo on tyypillisesti tiiliverhoiltu, ja siinä on tasakatto tai loiva harjakatto. Valesokkelirakennetta näkee myös oman aikansa rivitaloissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa ja muissa vastaavissa rakennuksissa.

Valesokkeli on kosteusvaurioiden kannalta riskirakenne, jonka kunnon tarkastus vaatii ammattilaisen silmää ja tarkastusta. Valesokkeli ei kuitenkaan vaurioidu aina, mutta riskirakenteissa väijyy mikrobivaurioitumisen uhka. Tavallinen pientaloasukas tai julkisen rakennuksen käyttäjä ei piileviä ongelmia välttämättä huomaa – paitsi kosteuden ja homeen aiheuttamana mahdollisena sisäilmaongelmana.

Riskitekijöitä on useita

Valesokkelirakenteessa ulkoseinän puurungon alajuoksu on tyypillisesti noin 200 millimetriä lattiapinnan alapuolella. Pientalossa sokkelia vasten olevan maan pinta saattaa vuosien myötä nousta korkeammaksi vaikkapa asukkaiden pihaprojektien vuoksi. Näin sokkelin takana oleva puurakenne jää maan pinnan alapuolelle, ja maan kosteus saattaa päästä puurakenteisiin asti. Alajuoksun kosteusvaurioihin saattaa johtaa osaltaan myös sisäpuolelta puurakenteisiin siirtyvä lämpö ja kosteus, joilla ei ole toimivaa ulospääsyä puurakenteesta. Näin kosteus tiivistyy esimerkiksi sokkelin sisäpintaan. Alajuoksuun voi nousta kosteutta myös kapillaarisesti alapuolisesta anturasta tai betonilaatasta. Vanhoissa taloissa myös rakennusajan yleiset käytännöt saattavat näkyä myöhemmin ilmaantuvina ongelmina. Esimerkiksi sokkeli­valussa vuosikymmeniä sitten muottien välissä käytetyt puiset valutapit lahoavat ajan myötä ja jäljelle jää kosteudenmentäviä reikiä betoniin.

Korjausta kaipaava valesokkelirakenne vaikuttaa rakennuksen sisäilmaan seinän ja lattian rajakohdan vuotamisen kautta. Ulkoilma jäähdyttää rakennetta ja mahdolliset mikrobien aineenvaihdunnan tuotteet kulkeutuvat sisäilmaan. Toisaalta taas maaperäiset mikrobit kulkeutuvat sisäilmaan.

Korjaus on mittava mutta kannattava urakka

Valesokkelirakennuksen kunnossapidossa ennakoivana toimenpiteenä on hyvä pitää huolta, että sokkelia vasten oleva maanpinta on sille kuuluvalla korkeudella. Jos sokkelin takana oleviin ulkoseinän puurakenteisiin on jo syntynyt vaurioita, on edessä ulkoseinän vaurioituneen osan alajuoksun purkaminen.

Vaurioituneet rakenteet puhdistetaan mekaanisesti ja desinfioidaan homeenestoaineella. Uusi alajuoksu nostetaan lattiapinnan yläpuolelle esimerkiksi muuraamalla sen alapuolelle harkkoja. Valesokkelin taustan tuulettuminen varmistetaan. Lattian ja seinän rajakohta tiivistetään.

Ulkopuolella tarkistetaan ja tarvittaessa uusitaan salaojitus sekä asennetaan sadevesiviemäröinti. Sokkelin ulkopinta suojataan maakosteuskontaktilta esimerkiksi sokkelilevyillä.

Maanpinta alennetaan ja muotoillaan sokkelista poispäin viettäväksi vähintään 1:20-suhteessa. ■