Miten kaupungin virkamies selittää tiukkasävyiselle, syyllistävään tyyliin kuulustelevalle lehtimiehelle, miksi kaupungin maille ei saa rakentaa omaa luistinrataa, hevoshakaa tai kiekonheittorinkiä?

Miten mediaan ja haastatteluihin tottumaton ihminen voi antaa vastaukseksi niin kattavan selityksen, ettei tule sen sileän tien leimatuksi täysin nuijaksi, joustamattomaksi ja mitään kansalaisten tarpeista tai toiveista ymmärtämättömäksi byrokraatiksi?

Mitä muuta virkamies voi medialle vastatessaan tehdä kuin vedota lakiin, asetuksiin ja kaupungin sääntöihin, joita hän töitä tehdessään on velvoitettu noudattamaan.

Vantaan Myyrmäkeen, kaupungin mailla olevaan puistoon rakennettiin viime joulukuussa aktiivisten asukkaiden toimesta lapsille pieni luistinrata, jonka kaupungin (pahat) virkamiehet halusivat kieltää ja purkaa. Asiasta vastannut virkamies perusteli purkua muun muassa sillä, että joku voisi kaatua pimeällä ja vaatia sitten kaupungilta korvauksia kivusta, särystä ja lääkärissä käynnistä. Totuuden nimissä – niin olisi voinutkin! Ja se korvausasia olisi sitten viime kädessä ollut kyseisen virkamiehen vastuulla. Kenen syy, kuka antoi luvan, kuka kantaa vastuun?

Oikeusjuttuja nostetaan nykyään Suomessakin amerikkalaiseen tyyliin mitä erikoisimmissa tapauksissa kuten esimerkki Helsingin Merisatamarannan koirapuistosta kertoo: Vinttikoira törmäsi koirapuistossa temmeltäessään valotolppaan, mursi lonkkansa, ja omistaja haki korvauksia Helsingin kaupungilta. Helsingin kaupungin koira-aitausten sääntöjen mukaan vastuu koirasta on aina ulkoiluttajalla. Juttu hylättiin.

Eikä kukaan meistä voi vain mennä ja ottaa vieraan omaisuutta omaan käyttöön ilman lupaa. Kaupungin omistama maa on juuri sitä vieraan omaisuutta siinä kuin naapurinkin omistama tontti.

Miten ihmeessä meillä monilla on sellainen käsitys, että valtion tai kaupungin palveluksessa oleva virkamies on todellisesta elämästä byrokratian mustaan aukkoon pudonnut tunteeton robotti, joka ei ymmärrä, eikä halua ymmärtää meitä ”tavallisia kansalaisia”? Eihän se niin ole. Virkamies on naapurissamme asuva ihminen, joka elää samanlaista elämää kuin me kaikki muutkin.

Se hymyilevä, hyväntuulinen äiti, joka tuo ihanan tyttärensä samaan päiväkotiin kuin Sinä, saattaa hyvinkin olla juuri se kaupungin virkamies, joka lakiin ja asetuksiin vedoten halusi purkaa sen luistinradan, jonka Sinä olit omin käsin kaupungin maille jäädyttänyt. Ja se paikallisessa lähikaupassa leppoisasti jutteleva pyylevä punatukkainen rouvashenkilö saattaa olla juuri se virkamies, joka ei anna lupaa rakentaa kiekonheittorinkiä läheiseen puistoon, vaikka Sinä sitä niin kovasti haluaisit.

Tässä Vantaan Myyrmäen luistinrata-asiassa päästiin niin asukkaita kuin virkamiehiäkin tyydyttävään lopputulokseen, kun asiat oli ensin käsitelty asianmukaisessa järjestyksessä. Asukkaat siis neuvottelivat ja keskustelivat virkamiesten kanssa ja saivat sitten luvan omalle luistinradalle, kun turvallisuuteen liittyvät ongelmat oli ensin saatu sovittua. Ihminen NEUVOTTELI, KESKUSTELI ja SOPI asiasta toisen ihmisen kanssa! Asioilla on siis tapana järjestyä, virkamiestenkin kanssa asioitaessa. ■

Lasse Norres on viihteen monitoimimies, toimittaja ja Vantaan kaupunginvaltuuston kokoomuslainen jäsen.