Sokkelin sisäpuolinen lämpöeristäminen on edelleen varsin yleinen rakennustapa. Etenkin massiiviharkkorakenteissa se on pientalorakentamisessa melko normaalia. Yleinen harhaluulo on, että harkon lämmöneristävyys riittää ja toimii. Harkon lämmöneristyskyvyllä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, jos sokkelin sisäpuolelle asennetaan polystyreenieriste.

Mitä sokkelin sisäpuolinen lämpöeristäminen sitten aiheuttaa rakenteille? Kansanomaisesti sanottuna pakkanen astuu rakenteiden sisään. Rakenteen nollapiste siirtyy sokkelin kohdalla sisäpuolisen eristeen alueelle.

Rakennusfysiikan mukaan lattioiden alustäytön ilmatilan suhteellinen kosteus on aina korkea, oli siellä kapillaarikatko tai ei. Tilassa on silloin myös rakennesysteemin suurin vesihöyryn osapaine, joka pyrkii tasaantumaan pienemmän osapaineen suuntaan eli ulkoilmaa kohti. Rakenteet eivät ole tiiviitä, ja diffuusio eli kaasumaisen veden liike rakenteiden läpi on mahdollista.

Jos rakenteissa on kylmiä pintoja ja alueita ja sinne kondensoituu kosteutta, sokkelin ja eristeen väliin voi muodostua härmää ja jäätä (ks. kuva). Diffuusiolla siirtyvä kosteus aiheuttaa myös seinän alaosan rakenteisiin korkeita suhteellisen kosteuden alueita. Jos rakenteissa on suhteellista kosteutta yli 70–75 prosenttia (RH%) ja ulkoilma lämpenee plussan puolelle, kasvaa rakenteen homehtumisriski oleellisesti.

Kosteuden pitäisi päästä ulkoseinän rakenteista nopeasti pois ulkoilmaan, mutta mikrobivaurioituminen voi tapahtua jo muutamassa vuorokaudessa, ja vaurio jää rakenteeseen sen koko elinkaaren ajaksi. Jos rakenne kuivuu, mikrobi jää rakenteeseen ”ympiksi” ja lähtee eloon heti, kun olosuhteet tulevat suotuisiksi kasvulle.

Nollapisteen siirtyminen rakenteen sisään aiheuttaa myös kylmyysongelmia ulkoseinän ja lattian rajakohdassa. Grafiikassa olevilla reunaehdoilla lattian ja seinän rajakohdassa lämpötila on noin 13 lämpöastetta.

Oikea rakennetapa

Sokkelin lämpöeriste kannattaisi asentaa sokkelin keskelle (lämpöharkko). Toinen vaihtoehto on betonielementti, jossa eriste on keskellä. Paras vaihtoehto olisi asentaa lämpöeriste sokkelin ulkopuolelle, jolloin koko sokkelirakenne olisi lämmin ja pelätyt kondenssiongelmat vähenisivät radikaalisti.

Ongelmallista on, että kirjallisuudessa, ohjeissa ja jopa ympäristöministeriön oppaissa on edelleen detaljikuvia, joissa on esitetty sokkelin sisäpuolisia eristystapoja. Ohjeistuksia ja kirjallisuutta olisi hyvä päivittää, jotta vääränlaiset ohjeet ja vinkit eivät turhaan jatkaisi elämäänsä. Suunnittelijoille tulisi myös antaa lisää rakennusfysiikan opetusta, jotta sokkelirakenteen toiminta tulisi tutummaksi. ■