Tuttavapiiriini kuuluu parikin keski-ikäistä, työssään hyvin menestynyttä perheenisää, jotka on hiljattain irtisanottu vakituisesta työpaikastaan. Kummallekin irtisanominen tuli yllätyksenä.

Onni onnettomuudessa, että kumpikin on pitkän työuransa ansiosta oikeutettu saamaan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa enintään 500 täydeltä työttömyyspäivältä eli käytännössä parin vuoden ajan.

Viime vuonna peruspäiväraha oli bruttona noin 700 euroa kuussa, johon lisätään mahdollinen lapsikorotus. Menemättä ansio-osan laskemisperusteiden yksityiskohtiin voidaan todeta, että kolmentuhannen euron suuruinen palkka oikeuttaa noin 55-prosenttiseen päivärahaan. Karkeasti laskettuna 3 000 euroa kuukaudessa palkkaa työssään ansainneelle maksetaan siis 500 työpäivän ajalta runsaat 2 000 euroa brutto.

Pienistä palkoista maksetaan suhteellisesti suurempaa ansiosidonnaista kuin suurista, mikä perustuu laskennassa käytettävään leikkurimenettelyyn.

Toinen työttömäksi joutunut tuttavani pani heti toimeksi: ”Luen kaikki työpaikkailmoitukset tosi tarkkaan. Olen myös lähettänyt viestiä työttömäksi joutumisestani kaikille samalla alalla työskenteleville tutuille ja kysellyt töitä. Periaatteessa mikä tahansa duuni kelpaa, kunhan ei tarvitse jäädä kotiin pyörittämään peukaloita.”

Toinen tuttavistani sen sijaan asennoituu työttömyyteen eri tavalla: ”Nettotuloissani ei tapahtunut niin valtaisaa muutosta, että vyötä kiristämällä ja kuluja pienentämällä ei selviäisi. Ei kiirettä, sillä saan töitä varmasti!”

Keskimääräinen kuukausipalkka Suomessa on noin 3 000 euroa brutto.

Suomen Pankin tekemän ennusteen mukaan talouskasvu on edelleen hidasta. Ulkomaankauppa ei elvy, ja kasvu on yhä kotimaisen kysynnän varassa. Julkisen talouden tilakaan ei korjaannu merkittävästi. Työttömiä on satoja tuhansia.

Olisiko meidän kaikkien jo aika tunnustaa se tosiasia, että elintasomme on pysähtynyt paikoilleen tai laskee. Ainakaan se ei lähitulevaisuudessa kamalasti kasva.

Mutta toisaalta eihän meidän suomalaisten tarvitse matkustaa kovinkaan pitkälle Eurooppaan voidaksemme omin silmin todistaa, että asiat täällä pakkasen puremassa maassa ovat kuitenkin varsin hyvin. Erityisesti, jos ajattelee perheenisää, joka sinnittelee Bulgariassa maksettavalla työttömyyspäivärahalla tai romanialaisella eläkeläisellä.

Meistä valtaosalla on perhe ja läheiset vierellämme, katto päämme päällä ja ruokaa sekä juomaa riittävästi. Lapsemme koulutetaan periaatteessa ilmaiseksi. Sosiaali- ja terveydenhoitomme toimii vähintäänkin tyydyttävästi. Sananvapaus vallitsee! Maa on turvallinen, ja ulkomaillekin pääsee maksamatta penniäkään ihmissalakuljettajille.

Tiedän varmasti, että työttömäksi jääneet tuttavani löytävät kyllä tulevaisuudessa töitä. He nimittäin haluavat tehdä töitä! Ja sen aikaa, kun he töitä etsivät, valtio huolehtii perustoimeentulosta resurssiensa puitteissa.

Vain ja ainoastaan töitä tekemällä meillä on mahdollisuus säilyttää elintasomme, hyvinvointimme ja sosiaaliturvamme edes ennallaan. Jos nyt sitten pitää joustaa ja nipistää jostain, tehdään niin. Ei elämä siihen lopu. Pääasia, että pysytään kaikesta huolimatta toiveikkaina, myönteisinä ja iloitaan siitä, mikä maassamme on hyvää! ■

Lasse Norres on viihteen monitoimimies, toimittaja ja Vantaan kaupunginvaltuuston kokoomuslainen jäsen.