Helsingin Olympiastadionin rakentaminen ja käyttö niveltyvät tiiviisti Suomen historian käännekohtiin. Kun vain runsaan viidentoista ikäinen valtio aikanaan sai järjestettäväkseen kesäolympialaiset, päätöksen merkitys maan maineelle ja jopa kansalliselle itsetunnolle oli suuri.

Arkkitehtikilpailun voittaneiden Yrjö Lindegrenin ja Armas Jäntin suunnitteleman funktionalistinen urheilupyhätön rakennus­työt käynnistyivät vuonna 1934. Valmista tuli vuonna 1938, kaksi vuotta ennen suunniteltuja olympiakisoja. Tunnetuista syistä kisat siirtyivät aluksi kahdeksalla vuodella ja vielä tämän jälkeen neljällä, koska sotakorvausvelkaisella maalla ei olisi ollut varaa ryhtyä lopulta Lontoossa pidettyjen vuoden 1948 kisojen järjestäjäksi.

Betonirakentaminen oli omaksuttu Suomessa 1920- ja 1930-luvulla, joten osaamista niin suunnittelijoiden kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa löytyi. Stadionin hyvä kunto ilmeni viimeksi vuonna 2010 tehdyssä kuntotutkimuksessa, jonka perusteella syntyivät uudet rakennesuunnitelmat.

”Vanhat betonirakenteet olivat yhä kohtuullisen hyvässä kunnossa. Rakenteita on silti pitänyt ja pitää vahvistaa järeästi, jotta uusien katsomokatosten lisäkuormat saadaan hallituksi”, kertoo hanketta urakoivan Skanskan projektinjohtaja Jukka Ala-Outinen.

Isoja kertavaluja

Stadionin pohjoiskaarteen alle tulee sijoittumaan uusi logistiikkakeskus. Keskuksen puoli metriä paksun kansilaatan valu on yksi työmaan suurimmista: 1 691 kuutiometriä. Tällaisten massiivisimpien valujen lämmönkehitys on tarkassa seurannassa, missä valmisbetonitoimittajaksi valitun Ruduksen etäluettavat lämpötilaloggerit ovat avuksi.

Betoni- ja kivimateriaalit -liiketoimintayksikköä Ruduksessa johtavan Mikko Vasaman mukaan kohteessa käytetään tavallista enemmän itsetiivistyvää betonia, koska IT-betoni soveltuu vaikeisiin korjausvaluihin erinomaisesti.

”Kohteessa on paljon vanhojen betonirakenteiden manttelointeja, mistä johtuen IT-betonin suhteitus on tavallista vaativampaa”, Vasama lisää.

Reseptien varmistamiseksi työmaalle on tuotu laboratoriokontti, jossa valmisbetonia testataan ennen jokaista valua. Betoni valmistetaan pääosin Ruduksen Jätkäsaaren ja Roihupellon betoniasemilla.

Myös suunnittelun näkökulmasta Olympiastadionin uudet ja vanhat vahvistettavat betonirakenteet ovat hankkeen vaativimpiin kuuluvia rakenteita. Projektinjohtaja Jukka Ala-Outinen pitää erityisesti vanhojen rakenteiden vahvistamista hankkeen teknisesti ehkä vaativimpana vaiheena.

”Myös aikataulullisesti tuo vaihe on ollut vaativa. Onneksi tuolla kriittisellä polulla ollaan hyvässä vauhdissa”, Ala-Outinen toteaa.

Betonirakenneteknisenä kuriositeettina voi pitää sitä, että Olympiastadion koreilee maailman ykkösenä pisimmän, noin satametrisen betonirakenteisen vessa­rivistön ”ennätyskisassa”.

Katsomo katetaan teräksellä

Olympiastadionia on remontoitu ja täydennetty uusin rakentein ennenkin, monipuolisimmin 1990- ja 2000-luvulla. 1990-luvun puolivälissä korjattiin vanhoja betonirakenteita, ja vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoissa D-katsomosta paikkansa ostaneet saivat seurata kisasuorituksia katoksen alta. Katoksen rakentamispäätös oli näiden katsojien näkökulmasta nappipäätös, sillä tuolloisten kisojen aikana ei nähty yhtään poutapäivää.

Jatkossa kaikki muutkin kuin ”A- ja D-katsojat” saavat seurata urheilua säältä suojassa. Teräsrunkoinen, alapinnastaan puurakenteinen katos on poikkeuksellisen vaativa rakenne, jonka suunnittelijalta vaaditaan ensiluokkaista pätevyyttä ja pitkäaikaista kokemusta rakennesuunnittelusta.

Katos on kaareva kahteen suuntaan, mikä tekee sen geometriasta poikkeuksellisen vaativan. Ulokkeella on pituutta maksimissaan noin 18 metriä, ja ulokkeen muodostavassa teräsristikossa on tuhansia pulttiliitoksia. Niiden oikea mitoitus vaatii paljon sekä työmaalta että rakennesuunnittelijoilta ja ristikot toimittavalta konepajalta.

”Vanhojen rakenteiden tarkemittaaminen laserkeilauksen avulla työmaalla on välttämätön vaihe, koska 1930-luvun lopulla valmistuneista stadionrakenteista ei ole lainkaan riittävästi piirustus- tai muitakaan dokumentteja tallella”, Jukka Ala-Outinen kertoo.

Tarkemittausten perusteella suunnittelijoille on muodostunut riittävän tarkasti todellista tilannetta vastaava käsitys olemassa olevista rakennemitoista, mikä on välttämätöntä kuormitusten määrittämiseksi ja viime kädessä rakenteiden kapasiteetin täsmälliseksi laskemiseksi.

Tarkan mittatiedon merkitys korostuu, koska pulttireiät on tehtävä teräs­osiin jo valmiiksi konepajalla.

Katosrakenteiden vedeneristäminen on tässä kohteessa hitsaustyötä, sillä vedeneriste muodostuu yksikerros­katteesta.

Vaativia tekniikka-asennuksia

Uuden talotekniikan sijoittaminen vanhoihin rakenteisiin on yksi hankkeen vaativista työvaiheista. TATE-asennukset ovat intensiivisimmillään vuoden 2018 syksyllä. Tuolloin työmaan vahvuus tulee vielä kasvamaan nykyisestä noin 400 työntekijästä.

Työvoimasta vain alun toistakymmentä on pääurakoitsija Skanska Talonrakennus Oy:n palkkalistoilla, koska toteutusmuotona on projektinjohtourakka. Skanskan urakan osuus hankkeen 261 miljoonan euron kokonaiskustannuksista on 156 miljoonaa. Summaan sisältyvät myös kentän rakenteet ja suorituspaikat – ne kaikki uusitaan.

”Avoinna on vielä esimerkiksi se, millainen juoksuratapäällyste tullaan valitsemaan. Vaihtoehtoja on useita. Myös nurmikentän suojaamiseen on useita vaihtoehtoja. Tarvitaan ratkaisu, joka on riittävä suojaamaan viheriötä konserttien ja muiden megatapahtumien aikana”, Jukka Ala-Outinen toteaa.

Koko hanke valmistuu vuoteen 2020 mennessä. Kun uusittu Olympiastadion avataan, sen yleisökapasiteetti on noin 36 000–58 000 henkilöä tapahtumasta riippuen. Lisäkapasiteetti voi olla tarpeen nimenomaan konserteissa; tällöin teräksisiä katsomorakenteita tullaan pystyttämään myös urheilualueille.

Vanha kiinteä katsomo saa uudet penkit, joiden valinta on vielä kesken. Käynnissä on puuinnovaatiohanke, jossa alun perin tarjoajia on ollut parikymmentä – niistä on valikoitunut jatko­prosessiin kolme.

Valinnan huolellisuuteen vaikuttaa myös se, ettei alkuperäistä arkkitehtuuria saa mittavasti muuttaa. Museaalisten näkökohtien lisäksi reunaehtoja kertyy koko ajan myös siitä, että uusitun stadionin on täytettävä sekä FIFA:n että UEFA:n tiukat, jalkapalloareenoja koskevat säädökset.

”Esimerkiksi esteettömän kulun vaatimukset ovat olleet hyvin haastavia toteuttaa, mutta onneksi arkkitehdit ovat löytäneet tähänkin toimivat ratkaisut. Olemme onnistuneet varaamaan lähes 200 katsojapaikkaa liikuntarajoitteisille henkilöille”, kertoo rakennuttajana toimivan Stadionsäätiön kiinteistöpäällikkö Ilkka Rautakivi. ■