Uttilaisella pellolla on niin kylmä, ettei kynä pysy sormikkaitta kädessä. Virolainen suuntaporaaja Kruus Lembit säätää alitusporan lapakulmaa työkoneen kylkeen rakennetusta vivustosta oikeaan asentoon – paljain käsin. Edessä on 700–750 metrin työntörupeama savipitoisen maaperän läpi kolmen metrin syvyydessä.

”Savi on suhteellisen ongelmaton maalaji, kunhan joukossa ei ole kiviä. Ja talvi on savisessa maastossa paras ajankohta, koska routaa voi hyödyntää, kunhan se ei ole edennyt kovin syvälle. Eikä työskentelyolojen kannalta saa olla liian kylmä”, määrittelee suuntaporauksiin erikoistuneen Lännen Alituspalvelu Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Pekka Vepsä.

Vepsän varhainen erikoistuminen harvinaiseen taitolajiin on vienyt yrityksen töihin eri puolille Eurooppaa. Pohjoismaiden lisäksi on käyty muun muassa Irlannissa, Ranskassa ja Bulgariassa, johon suomalaista suuntaporausosaamista tarvittiin Tonavan alituksen yhteydessä. Kaksi kolmasosaa töistä on kuitenkin Suomessa, jossa tämänhetkisistä töistä selvästi suurin on Kymenlaakson Vesi Oy:n tilaama rinnakkaisvesijohdon suuntaporaus Utin ja Keltakankaan välillä Kouvolan eteläpuolella.

Halkaisijaltaan 560 millimetrin PEH-muovisen vesijohdon asentaminen suuntaporaamalla muodostaa pääosan urakasta, jonka Lännen Alituspalvelu ja Kreate Oy toteuttavat TYL Utti -työyhteenliittymänä Kymenlaakson Vedelle. Hankkeen taustana on rakennuttajan tarve varmistaa juomaveden saanti Kotkan ja Haminan seudulle siinäkin mahdollisessa tapauksessa, että vuonna 1991 rakennettu 50 kilometrin pituinen siirtolinja Utin tekopohjavesilaitokselta etelään rikkoutuu.

”Tämän rinnakkaisputken ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 2009. Nyt rakennetaan pohjoisosaa, jonka kokonaispituus eteläisen ykkösvaiheen tavoin on noin 25 kilometriä. Tästä pituudesta siis 16 kilometriä tehdään kaivamatta siitä syystä, että tämä oli kustannustehokas ja paljon mutkattomampi tapa päästä tekemään välttämättömät vesihuoltotyöt maanomistajien peltoalueiden läpi”, kertoo Kymenlaakson Veden toimitusjohtaja Jani Väkevä.

700 metriä kerralla

Se yhdeksän kilometrin osuus, joka oli suunniteltu tehtäväksi kaivamalla ja louhimalla ja asentamalla kaivantoon sekä valurautaputkea että PEH-putkea, oli määrä käynnistää jo alkusyksystä. Suunnitelmat toteutuivat, mutta töiden aloitusta oli lykättävä säiden takia.

”Kaksi kuukautta siinä tärvääntyi. Syksy oli kerta kaikkiaan niin märkä, ettei asennuspaikkoihin ollut mitään asiaa ennen kuin joulukuussa. Tästä huolimatta pidämme alkuperäistä aikataulua realistisena”, sanoo TYL Utin työpäällikkö Mika Seppälä.

Seppälä kertoo louhinnan määrän hieman kasvaneen alun perin arvioidusta. Kiveä irrotetaan lopulta noin 7 000 kiintokuutiometriä: jatkossa urakka painottuu selkeästi suuntaporauksiin, joita Lännen Alituspalvelun työmaatiimi parhaillaan toteuttaa.

Suuntaporaustiimi on pieni, mutta sitäkin erikoistuneempi. Oleellista on koneenkuljettajien tarkka yhteispeli sekä oikea käsitys maaperän laadusta ja olosuhteista kaiken kaikkiaan.

Esimerkiksi lapakulman säätö on tarkka vaihe, koska kerralla suuntaporataan satoja metrejä. Tässä kohteessa optimikertapituus on kaivinkonetta kuljettavan, työmaan nokkamiehenä toimivan Jyrki Aromaan mukaan juuri edellä mainittu 700–750 metriä.

”Sen verran keskimäärin ehditään edetä noin kymmenessä tunnissa. Viimeiset sadat ja kymmenet metrit saattavat olla hieman hitaampia kuin rupeaman alussa, koska 80 tonnin suuntaporauskoneesta on otettava voimaa enemmän ja enemmän sitä mukaa, mitä pidemmälle porausrupeama etenee. Toisaalta ei kannata porata liian lyhyissä pätkissä, koska aloitus- ja lopetustoimenpiteet ovat työläät”, Aromaa perustelee.

Huolellisen valmistelun takana

Savisessa maassakin on suuntaporattaessa ongelmansa: porattavan reiän auki pitäminen ei ole helppoa. Tähän auttaa bentoniitti, paisuva ja veden vaikutuksesta kovettuva mineraali, jota suihkutetaan kovalla paineella maaperään samaan suuntaan, hieman porausta ennen. Veden ja bentoniitin kulutus on sen verran runsasta, että työmaalla tarvitaan iso ’varastoauto’ bentoniittisäiliöineen ja varta vasten paikalle tilattava, vedenkuljetusauto.

Ennen kuin oikeaan kulmaan säädetty, kaivinkoneen ’kouran’ kannattelema pora työnnetään saveen, samasta putkesta suihkuaa työntymistä helpottava bentoniittiseos. Vielä hetkeä ennen samassa kaivinkoneessa on ollut kauha, joka on vaihdettava putkea kannattelevaan kouraan formulavarikon tahtiin – heti, kun kauhalla avattu alkumonttu on riittävän leveä, pitkä ja syvä, toisin sanoen jäätyneen pintasaven alapuolelle ulottuva.

Suuntaporauksessa tarvitaan myös sondi, jonka avulla tarkistetaan oikea suunta sitä mukaa kuin poraus etenee. Kun koko kertarupeama on valmis, tässä tapauksessa 700 metriä tai hieman yli, porausputkea ryhdytään vetämään reiästä pois. Samalla porauksen aloitusreiästä ryhdytään vetämään vesijohtoputkea. Jotta sen eteneminen on esteetöntä, edellä ’kulkee’ pois vedettävään porausputkeen kiinnitetty avarrusosa, teräksinen lieriö, jonka halkaisija on sama kuin vesijohtoputken ulkohalkaisija.

Aikataulu koko 16 kilometrin pituudelle on laadittu niin, että pyritään mahdollisimman vähän häiritsemään maanviljelijöiden töitä. Urakka-aikaa on käytettävissä 31.8.2018 asti. Siksi on työmaan kannalta tärkeää, ettei routa sulaisi kovin aikaisin, mikä vaikeuttaisi suuntaporauskoneen ja avustavan kaivinkoneen työskentelyä. Siistimistyöt ajoittuvat kuitenkin kesäaikaan.

Vesijohdon asentaminen 2,5 metrin syvyyteen koko matkalla on myös tärkeä vaatimus, jottei missään vaiheessa rikota peltosalaojia. Vesijohdon välivarastointi pelloille sen sijaan on välttämätöntä. Putki hitsataan asennuspaikan vieressä valmiiksi sopivaan asennuspituuteen ja vedetään yhtenäisenä suuntaporattuun reikään. ■