Rakennustyön ergonomian kehittämisessä on tullut viime vuosina eteen uusia haasteita tilanteessa, jossa rakennusyrityksen oma työvoima vähenee. Miten aliurakoitsijat talutetaan omaksumaan ergonomiaa, kun omaa porukkaa ei enää ole näyttämässä esimerkkiä?” NCC:n työkykypäällikkö Taina Tuhkanen selvittää.

Ergonomia rantautui rakennustyömaille parikymmentä vuotta sitten. Sen tavoitteena on kehittää fyysisesti raskasta työtä ihmiselle sopivaksi toistomäärältään ja voiman tarpeiltaan.

Ennen muuta hankalat työasennot, taakkojen käsittely, kiertoliikkeet, kiipeäminen ja tärisevät työkalut vaikuttavat tuki- ja liikuntaelinten sairauksien syntyyn. Niitä ehkäistään työtä helpottavilla materiaalivalinnoilla, oikeilla työtavoilla ja apuvälineillä. Sujuva ja oikein mitoitettu työ heijastuu myös tuottavuuteen.

Hyvien työkäytäntöjen kehittäminen ja jalkauttaminen on yrityksen vastuulla yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Niihin voi vaikuttaa niin suunnittelussa, työnjohtamisessa, perehdytyksessä kuin jokainen työntekijä omalla kohdallaan.

Ergonomian lisäksi tarvitaan kuntoa

Tuhkanen osallistui NCC:n työmaiden aamutreenien kehittämiseen ja jalkauttamiseen 12 vuotta sitten. Kevyessä jumppatuokiossa lämmitellään lihaksia venyttelemällä ja voimaliikkeillä ennen työpäivän alkamista.

”Ergonomia oli silloin yleisesti vielä vieras asia, mutta aamutreeneistä tuli menestys, jonka suosio on säilynyt.”

Viime aikoina Tuhkanen on kantanut huolta nuorista rakentajista, joita joudutaan entistä enemmän kuntouttamaan uudelle alalle fyysisen jaksamisen pettäessä.

”Nuorten peruskunto on huonontunut ratkaisevasti, vaikka osalla se onkin erittäin hyvä. Osalla nuorista kroppa ei kestä montakaan vuotta rakennustyötä. Tämä on melko uusi asia. Rakennustyö vaatii hyvää kuntoa ja sitkeyttä, vaikka osaisi ergonomisesti hyvät työtavat.”

Työkykypäällikön mielestä rakentajan fyysisen kunnon merkitys työssä ja siitä huolehtiminen pitäisi ottaa huomioon jo ammattioppilaitosten opetuksessa.

Hissien hankkimiseen selvät pelisäännöt

”On tärkeää, että ergonomia osataan ottaa myönteisesti osaksi työnjohtamista. Parannuksia saadaan aikaan vain asenteita muokkaamalla.”

NCC:llä korostetaan, että TR-mittausten kautta puututaan vääriin työmenetelmiin, ja työnjohtajat ohjaavat työntekijöitä käyttämään oikeita välineitä ja työskentelytapoja. Työmaan infotilaisuudet ja muut yhteiset keskustelut tarjoavat siihen hyvän tilaisuuden. Puutteita on helpointa tuoda esiin esimerkkien kautta.

Työnjohtajien tiedoissa ergonomiasta ja rakennustyön fyysistä riskeistä on kuitenkin vielä parannettavaa työkykypäällikön kokemuksen mukaan.

”Ihmisten säästäminen unohtuu, kun talous on kireä. Työmaan hissi on esimerkki apuvälineistä, joita ei ole edelleenkään työmailla tarpeeksi. Työnjohto ei aina ymmärrä, että tavaroiden kantaminen portaissa sairastuttaa rakentajia, kun se ylikuormittaa verenkiertoelimistöä, lihaksia ja niveliä”, Tuhkanen painottaa.

”Työmaille tarvitaan hissien hankkimista koskevat selvät pelisäännöt. Kun säästetään hisseissä ja muissa ergonomisissa ratkaisuissa, syödään myös tuottavuutta.”

Opetellaan käyttämään nykyisiä apuvälineitä

Apuvälineitä on jo kehitetty siirtoihin ja nostoihin esimerkiksi ikkuna-asennuksessa. Kädensijan muotoilu ja materiaali taas vaimentavat käsiporan tärinää. Oikean korkuinen työtaso vähentää selän kuormitusta.

Yleensä ergonomisten ratkaisujen kustannukset ovat vähäisiä.

”Monesti puhutaan, että tarvitaan lisää uusien apuvälineiden kehittämistä. Juuri nyt on tärkeämpää opetella käyttämään nykyisiä apuvälineitä ja tuoda ne saataville.”

Tuhkanen näkee, että asioissa on vuosien mittaan tapahtunut paljon parannusta.

”Kun työmaat ovat siistejä ja paikat kunnossa, turvallinen, ergonominen työskentely onnistuu.”

Ammattikohtaista tietoa työmaille ergonomian suunnittelua varten löytyy Työterveyslaitoksen Rakennusalan työpaikkaselvityksistä eli RATS:sta. VTT:n julkaisema Ergonomiaopas rakentajille -opas nostaa esiin muun ohessa työnkierron ja työvoiman riittävyyden ergonomiaa parantavina tekijöinä. ■