Tapiolan harjoitusjäähalli sai puukaton

Puuelementtiteollisuus on kehittynyt siinä määrin, että palomääräykset ovat entistä harvemmin esteenä suunniteltaessa esimerkiksi urheiluhallien kattorakenteita. Tapiolan urheilupuistoon kesällä valmistuva harjoitusjäähalli on tästä yksi esimerkki.

Nykyiset tiukat työmaa-aikataulut vaikuttavat usein keskeisellä tavalla myös runkoratkaisun valintaan. Tämä on kilpailutekijä teollisille rakenneosavalmistajille, oli kyse sitten betonielementti-, teräs- tai puuelementtiteollisuudesta. Viime vuosina markkinoille on tullut uusina vaihtoehtoina nimenomaan viime mainittuja. Esimerkiksi puisten kattoelementtien valmistusta ovat käynnistäneet sekä perinteiset metsäteollisuusyritykset että pienemmät, pelkästään rakennusalaan erikoistuneet valmistajat.

Osaavista puurakenteiden suunnittelijoista sen sijaan on ollut lievää pulaa, ja puuhun erikoistuneille konstruktööreille on riittänyt hommia. Yksi puurakennespesialisteista on Espoossa omaa insinööritoimistoa pyörittävä Asko Keronen.

”Suunnittelussa on tietysti noteerattava palotekniset ja toisaalta kosteustekniset näkökohdat painokkaasti. Esimerkiksi Tapiolan rakenteilla olevan harjoitusjäähallin katto tehdään puuelementeistä. Niiden lujuusopillisesta mitoituksesta selvisi helposti, kun taas kosteus- ja varsinkin paloteknistä mitoitusta piti miettiä pidempään”.

NCC Rakennus Oy:n urakoiman harjoitusjäähallin teräsrakenteisen rungon jänneväli on vain 6,7 metriä. Urakoitsijan työmaapäällikkö Risto Törmä kertoo yllättyneensä siitä, että rungon päälle asennetut puiset kattoelementit saatiin paikalle ainoastaan neljässä päivässä.

”Sen päälle tarvittiin toki jonkin verran katolla tehtäviä saumaustöitä. Kuitenkin aikaa säästyi lähes kaksi viikkoa verrattuna muihin kattoratkaisuihin”, Törmä perustelee.

Perusmuodossaan Metsä Groupin valmistamat puukattoelementit eivät olisi täyttäneet tarvittavaa tunnin palonkestovaatimusta. Vaatimus täyttyi, kun kattorakenteisiin lisättiin paloeristyslevy. Lämmöneristeeksi puolestaan valittiin polyuretaanilevy. Tämä oli Asko Kerosen mukaan kosteusteknisten näkökohtien vuoksi ainoa järkevä vaihtoehto.

”Jäähallit ovat siitä mielen­kiintoisia rakenteita, että ’jää- kaappi’ voi olla kummalla puolella rakennetta tahansa”, hän pohtii.

Valmistajan, Metsä Woodin suunnittelupäällikkö Henri Salosen mukaan vaativinta oli rakennusfysikalisten, paloteknisten ja pitkäaikaiskestävyys­ominaisuuksien yhdistäminen.

”Varsinkin jäähallin sisällä näiden ominaisuuksien onnistunut yhdistäminen voi olla mutkikasta, elleivät sisäilmaolot ole täsmällisesti tiedossa.” ■

vesa tompuri

Puuelementtejä moneen lähtöön

Stora Enso investoi 43 miljoonaa euroa uuteen puisten rakennuselementtien tuotantolinjaan Varkaudessa. Levy soveltuu monipuolisesti rakentamiseen aina pientaloista suuriin ja monikerroksisiin kokonaisuuksiin saakka. Lisäksi viilupuuratkaisuja voidaan yhdistää sahatavaratuotteiden ja CLT:n kanssa.Investointi perustuu sorvaustekniikkaan, joka edistää Stora Enson asemaa maailmanlaajuisena korkealaatuisten jatkojalostettujen puuelementtien tarjoajana. Uudet tuotteet täydentävät olemassa olevaa tuotevalikoimaa.

Tuotannon on suunniteltu alkavan vuoden 2016 toisella neljänneksellä. Tuotantolinjan arvioitu vuosikapasiteetti on noin 100 000 m³. Investoinnin­ odotetaan tuottavan 50 miljoonan euron vuosittaisen liikevaihdon, kun tuotantolinja käy täydellä kapasiteetilla. ■

350 keinoa parantaa työturvallisuutta

Betoniteollisuus ry on kerännyt tehtaissa syntyneet parhaat turvallisuuskäytännöt yhdeksi paketiksi ja julkaissut ne vapaasti kaikkien hyödynnettäväksi.

Suuri osa hyvistä turvallisuuskäytännöistä on yksinkertaisia, mutta toimivia keinoja poistaa erilaisia vaaranpaikkoja. Näihin kuuluu muun muassa ihmisten kulkureittien ohjaaminen niin, että vaikkapa ovesta ei pääse säntäämään suoraan ulkona kulkevan ajoneuvoliikenteen keskelle.

Valmis keinovalikoima vahvistaa yritysten valmiuksia työturvallisuuden parantamiseen. Turvallisuuskäytännöt ovat osin vain betoniteollisuuden tuotantoympäristöihin sovellettavia, mutta suurelta osin esitetyt ratkaisut ovat myös muun rakennustuoteteollisuuden yritysten hyödynnettävissä.

Keinot voi lukea ja ladata osoitteesta http://www.betoni.com/turvallisuus/ladattavaa-materiaalia ■

Tilaajavastuulain

uudistuksessa hyvää ja huonoa

Tilaajavastuulain uudistamisessa pidetään rakennusalalla kiinni tilaajien velvollisuudesta valvoa, että ulkomaisten työntekijöiden tapaturma- ja eläkevakuutukset ovat kunnossa. Eduskunta hyväksyi täysistunnossaan 5. maaliskuuta tilaajavastuulain muutosesityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön mukaisena.

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä vastuu lähetettyjen työntekijöiden todistuksista olisi jäänyt pelkästään ulkomaalaiselle työnantajalle. Sanktiona velvoitteen hoitamisesta olisi ollut sakkorangaistus, jonka periminen ulkomaalaiselta on käytännössä mahdotonta.

”Tilaajan valvontavelvollisuuden rajaaminen vain sopimuksentekohetkeen olisi antanut kohtuuttoman kilpailuedun tapaturma- ja eläkevakuuttamisen laiminlyöville ulkomaisille yrityksille. Emme halunneet avata porsaanreikää harmaan talouden toimijoille vieläpä ilman todellista kiinnijäämisriskiä”, Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinajohtaja Tapio Kari sanoo.

Uudistuva tilaajavastuulaki sallii sopimuksen tekemisen sellaisen yrityksen kanssa, jolla on verovelkaa aina kymmeneen tuhanteen euroon saakka. Aiemmin verovelasta on aina pitänyt tehdä maksusuunnitelma Verohallinnon kanssa. Tämä ei ole Tapio Karin mukaan oikea viesti yrityselämälle.

”Julkinen verovelkarekisteri on hyvä asia, mutta kymppitonnin raja huono. Nykyinen käytäntö on tehokkaasti ohjannut verovelkaisia yrityksiä sopimaan maksusuunnitelmasta verottajan kanssa. Nyt toteutettavat muutokset johtavat siihen, että pienempien verovelkojen vuoksi alihankkijan ei tarvitse vielä ryhtyä mihinkään toimenpiteeseen. Eli vanha toimiva käytäntö vaihdetaan uuteen löyhempään”, Tapio Kari harmittelee.

Rakennusteollisuuden näkemyksiin yhtyvät ammattijärjestö Rakennusliitto ja rakennuttajia edustava RAKLI. Myös Etelä-Suomen Aluehallintovirasto kritisoi voimakkaasti hallituksen esittämiä muutoksia lainsäädäntöprosessin aikana ■

Suuri osa Suomen konservaattoreista ja alan osaamisesta on tällä hetkellä mukana Kansallis­kirjaston perus­korjauksessa.

Arvorakennusta korjataan ylpeydellä

Kansalliskirjaston rakennus­historiallisesti arvokkaan kirjastorakennuksen peruskorjaus Helsingin Unioninkadulla on edennyt harjannostajaisvaiheeseen.

Kesällä 2013 alkanut peruskorjaus on Rakennuslehden ­valitsema Vuoden Työmaa 2014.

Peruskorjaus valmistuu ­syksyllä 2015.

Pääkorjauskohde on Carl Ludwig Engelin suunnittelema, vuonna 1845 käyttöön otettu päärakennus. Myös vuonna 1906 valmistuneessa kupolikattoisessa Rotunda-osassa tehdään korjauksia.

Arvokohteen peruskorjaus on myös totetuttajille ylpeyden aihe. ”Me kaikki työmaalla työskentelevät olemme ylpeitä siitä, että meidät on valittu kansallishistoriallisesti arvokkaaseen hankkeeseen. Yhteishenki on erittäin hyvä ja haluamme tehdä työmme mahdollisimman hyvin”, NCC:n työpäällikkö Guy Eklund kertoo.

Peruskorjauksessa uusitaan talotekniikka sekä parannetaan esteettömyyttä ja kirjastotilojen toimivuutta. Konservointityötä on paljon, suunnitteluratkaisuja työstetään mallitöiden avulla yhteistyössä Museoviraston ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Konservointityöt sisältävät sekä maalaus- että puukonservointia. Työt ovat jakautuneet usean eri toimijan kesken.

Näkyviä muutoksia ovat muun muassa lukusalien alkuperäisten oviaukkojen ja puulattioiden sekä eteistilojen kattomaalausten palauttaminen ja kalusteiden uusiminen.

Kiinteistö on Helsingin yliopiston rahastojen omistuksessa. Rakennuttamisesta vastaa Helsingin yliopiston Tila- ja kiinteistökeskus. Kohteen pääsuunnittelija on Pauno Narjus/ LPR-arkkitehdit Oy, projektinjohtourakoitsijana toimii NCC Rakennus Oy. Hankkeen kustannusarvio on 19 miljoonaa euroa. ■