Yhä useammassa taloyhtiössä putkiremontti on yllättämässä asukkaat varottamatta, ja valitettavan usein paljon odotettua aiemmin. Jopa vuonna 1984 tehtyjä muovisia putkituksia vaihdetaan uusiin. Näin on tultu tilanteeseen jossa myös muoviviemäri- ja käyttövesiputkien riskien ammattimaiselle arvioinnille on korkea aika. Alalla toimivat ammattilaiset puhuvat asiasta melkein kuin yhdellä suulla.

Rakenteita avattaessa vanhan standardin mukaisten muovi­putkimateriaalien on voitu ­havaita kovettuneen lasimaiseksi ja ­ikään kuin herkästi rikki helähtäväksi­ ainekseksi. Kyse ei ole vain yksittäistapauksista. Tästä löytyy useita toisistaan riippumattomia dokumentoituja havaintoja.

Käytännössä vesi- ja viemäriputkien pitäisi palvella asukkaita puoli vuosisataa, mutta yllättävän monet tekijät näyttäisivät vaikuttavan putkiston reaalisen käyttöikään. Nyt putkiremontteja tehdään runsaasti jo 1980-luvun taloihinkin – vaikka useimmiten vanhat putket vielä ovat valurautaa ja betonia, myös muoviputkia vaihdetaan jo, eri syistä.

Suuri murros rakentamisessa tapahtui 1970-luvun aikana. Muoviputki oli alkujaan tuontitavaraa Länsi-Saksasta.

Yleisin syy korjata johdotuksia ei enää ole heikkolaatuinen metalliputki. Saksalainen materiaali oli aikansa standardien mukaista, ja se tuotiin Suomeen valmiina putkina. Muovilaatuun saatiin parempi varmuus, kun Suomen oma muoviputkituotanto alkoi 1970-luvulla Porvoon Kilpilahdella Nesteen muoviputkitehtaalla.

Moni asia heikentää putkia

”Tässä voi olla kyse muustakin kuin vain itse materiaalista. Esimerkiksi asennustyössä ja työtavoissakin voi olla eroja sen suhteen, miten kunakin aikana on toimittu”, arvioi tutkimusjohtaja Mauri Marttila Kiinteistö­liitosta.

Saamaa toteavat asiantuntijat sekä muoviputkivalmistaja Uponor, mutta myös muun muassa Muoviteollisuus ry sekä LVI-tekniset Urakoitsijat ry ovat hereillä. Esimerkiksi pelkästään putkiveden silikaattipitoisuus tekee vedestä siten kovaa, että rakenteessa muodostuu kombinaatiovaikutus muovimateriaalin kanssa.

Tällä seikalla taas on vaikutus materiaaliin mutta myös erilaiset suunnittelu- ja työvirheet toimivat taustalla, kun ajan kanssa ongelmia alkaa ilmetä. Näin käy, koska korroosion kohteena voivat olla esimerkiksi metalliset osat, joita on käytetty putkitusten liittämiseen. Kaikki liitäntämenetelmät ovat nyt uudistuneet, ja niiden toimivuuden ja keston suhteen periaatteessa kaikki riskit otetaan huomioon.

Ensivaroitus yliopistotasolta yli kymmenen vuotta sitten

Vaatimus muoviputkituksia koskevan kokonaiskäsityksen luomisesta tuotiin esiin jo Tampereen teknisen yliopiston bio- ja ym­päristötekniikan laitoksella vuonna 2003. Professori Tuula Tuhkasen tarkastama Satu Rintalan diplo­mityö listasi koko joukon kysymyksiä selvitettäväksi alkuperäisten muoviputkien kestävyyskartoituksessa.

Tämä huomionarvoisena pi­- detty diplomityö muistutti, että kun putkien alkuperäinen 50 vuo- den mitoitusikä tulee täyteen, ­putkirakenteiden kunto yksiselit­teisesti kuuluu tarkistaa.

Lähtökohtaisesti samat velvoitteet koskevat kaikkia putkia. Fokuksessa ovat erityisesti PVC- ja myös PP-putket, jotka tulevat pian viidenkymmenen vuoden ikään.

Pieni kyselykierros kentällä rakentajien käytännön kokemuksista ei muuta kuvaa esiin tulleiden putkistojen tilasta. Purkutyöntekijöiden mukaan 50 vuoden elinkaarikin on arvoitu ehkä jopa yläkanttiin.

Rintalan opinnäytetyössä ­erityisesti vesilaitoksia muistu­tetaan siitä, että niiden tulisi­ ­kerätä tietoa putkistojensa ­kunnosta.

Menneinä vuosikymmeninä vaatimattomat tavoitteet

Rakennustarkastusyhdistys RTY on puolestaan katsonut julkisuudessa (Taloussanomat 28.10.2011), että 1960–70-luvuilla kerrostalot kenties rakennettiin kestämään vain jotakuinkin 30 vuotta.

Rakennusaikana sellaista tosin ei juuri kuultu puhuttavan betonirakentamisesta innostuneiden urakoitsijoiden keskuudessa. Tällaista ei liene mitenkään yleisesti kerrottu asunto-osakkeiden omistajillekaan – purkukuntoisia kerrostaloja korjataan laajasti taloyhtiöiden toimesta.

Muoviputkivalmistaja Uponor puolestaan rauhoittelee kaikkia muoviputkituksia koskevia ­ pel­koja – tiedetään, että ainakin ­kunnallistekninen puoli on kunnossa, ja muoviputket ovat kohdanneet ongelmia vain rakennusvirheiden tai rankan veden ­laadun vaihtelun takia.

Tämä koskee käyttövesiput- kien riskien arviointia, sillä silikaattipitoisuus voi tehdä vedestä kovaa, ainakin paikoin Lapissa ja Lahden seudulla.

Uponorin tuotepäällikkö ­Anders Andtbacka toimii päävastuualueenaan paineputkistot, maaviemärit ja hulevesien hallinta. Hän kertoo esimerkin, kuinka­ maasta kaivetuista 38 vuotta vanhoista koekappaleissa Vaasan viemäriverkossa ei ole löydetty lainkaan rappeumia.

”Kyseessä on Vaasan kaupungin kunnallinen viemäri”, Andtbacka tarkentaa kohdetta.

Rakennustyömailla ­kohdataan todellisuus

Rakentajat tuntevat vanhan muoviputkituksen ongelmat. Tämä on karua kertomaa: usein vanha ­muovinen johdotus on haurasta, kun se kaivetaan esiin, ja se saattaa pirstaloitua vähäisestäkin iskusta.

”Nyt vedetään uusrakennuskohteisiin putkea, jonka mitoitus-ikä arvioidaan sadaksi vuodeksi”, näyttää YIT Rakennus Oy:n Kuopion rakennuttajapäällikkö Jani Knuuttila. ■