Nuorten työelämää koskevien tutkimusten mukaan nykynuoret saavat työelämään ensikosketuksen huomattavasti myöhemmin kuin aikoinaan, kun kesätöitä tarjotaan pääsääntöisesti vain täysi-ikäisille. Ennenhän pieniä lisätienestejä sai kohtalaisen helposti jo 15–16-vuotiaana. Työnhakua ja työntekoa, itsenäisyyttä ja vastuunkantoa oppi silloin jo teini-ikäisenä.

Tutkimusten mukaan valtaosa nuorista kokee työn tärkeäksi osaksi elämää ja uskoo, että työn kautta pääsee elämässä eteenpäin. Vaikka nuorten asenteet työtä kohtaan vaikuttavat hyviltä, todellisuus näyttää kuitenkin heikolta. Kolmasosa tutkimuksiin osallistuneista nuorista ei ole koskaan ollut varsinaisissa töissä. Niin ikään työttömyyden kesto on viime vuosina pidentynyt ja usko omaan työllisyyteen laskenut.

Kuukauden tai kahden kestävä kesätyöpesti olisi jo iso askel kohti työllisyyttä nuoren opintojen päätyttyä. Työkokemuksen lisäksi nuori saisi tilaisuuden näyttää kykynsä ja halunsa oppia.

”Meillä yrityksessä palkataan nuoria kesäksi töihin, vaikka emme me nyt ihan välttämättä heitä aina tarvitsisikaan. Ei se, että me maksamme yritteliäälle ja ahkeralle nuorelle muutaman tuhatta euroa kesässä vie meitä perikatoon. Jos me aikuiset edellytämme nuorten tekevän töitä ja elättävän itsensä sen sijaan, että laiskottelisivat ja juoksisivat sossun luukulla, niin meidän velvollisuutemme on myös kannustaa heitä työntekoon ja antaa heille mahdollisuus. Niinhän mekin aikoinaan saimme mahdollisuuden ja etenimme työelämässä,” kertoi eräs rakennusalan yritystä johtava ystäväni.

Toisenlaisiakin tarinoita kuulee. Kahdeksantoista ikäinen ammattikoululainen rohkaisi mielensä ja otti yhteyttä omalla alallaan toimivan yrityksen johtajaan kesätöitä kysymällä. ”Joo, pistä työhakemusta tulemaan. Otamme sitten yhteyttä”, vastasi yritysjohtaja.

Nuori teki työtä käskettyä ja jäi odottamaan. Mitään ei kuulunut yli kuukauteen, jonka jälkeen tuli viesti, jossa nuorta kesätyönhakijaa pyydettiin tulemaan ”ensi viikolla” esittäytymään. ”Tulen mielelläni, mutta milloin ensi viikolla Te haluaisitte minut tavata?”, viestitti kohtelias nuori salamana takaisin. Viestissä oli ilmeisesti yksi kysymysmerkki liikaa, sillä mitään vastausta tähän viestiin ei koskaan kuulunut!

Voi vain kuvitella mitä ajatuksia nuoren mielessä liikkuu. ”Mitä minä tein väärin? Miksi ne lupaavat ottaa yhteyttä, eivätkä kuitenkaan ota?”

Tuskinpa kokematon ja epävarma nuori kovin herkästi nöyryyttävän ensikokemuksen jälkeen enää ryhtyy työpaikkaa omatoimisesti hakemaan. ”Ei ne mua kuitenkaan ota töihin. Eihän ne edes vastaa.”

Vastaavia tapauksia kuulee kaiken aikaa. Nuorta työnhakijaa kohdellaan valitettavan usein välinpitämättömästi ja ylimielisesti. Ei muka ehditä eikä jakseta vastata työhakemuksiin.

Kannattaisiko aikuisen mennä itseensä, ja muistella omia aikojaan nuorena työn­hakijana? Tai miettiä sitä, jos palautetta paitsi jäänyt nuori työnhakija olisi työhön­ottajan oma lapsi?

Lasse Norres on viihteen monitoimimies, toimittaja ja Vantaan kaupunginvaltuuston kokoomuslainen jäsen.