Ei niin kauankaan sitten Victoria-hotelli edusti tamperelaista kerrostalo­rakentamista massiivisimmasta päästä. Seitsemän vuotta sitten alkoi hahmottua suunnitelma uuden asuinkerrostalon rakentamisesta samalle, aiemmin Rasti-nimellä tunnetulle paikalle. Hankekehittäjänä toimineen Skanskan oli kuitenkin varauduttava pitkään valmisteluaikaan, sillä ennen rakentamisen aloitusta kaava tuli uusia ja saatava naapurit hyväksymään hanke. Kun vihreä valo hankkeelle lopulta syttyi, ensimmäisenä vaiheena oli purkaa Victoria-hotelli ja sen viereinen asuinkerrostalo. Tämä operaatio kesti puolisen vuotta, ja syksyllä 2016 päästiin uudisrakennustöihin.

Tontin ahtaus oli alusta alkaen haaste, koska perustukset olisi ulotettava naapuritalojen perustuksia syvemmälle ja koska ne oli vaikea saada kokonaisuudessaan mahtumaan omalle tontille.

”Naapurirakennusten läheisyydessä perustusratkaisuksi valikoitui porapaalu-suihkupaaluseinä. Tällä ratkaisulla ei tarvinnut mennä naapuritonttien puolelle”, kertoo rakennesuunnittelun projektipäällikkö Sami Moisio A-Insinöörit Oy:stä.

Luminaryksi nimetyn tornitalon runkorakenteeksi valittiin paikallavalun ja betonielementtien yhdistelmä. Kantavat holvit ovat kokonaisuudessaan paikallavalua, muun muassa siksi, että talon geometriset muodot poikkeavat suorakaiteesta. Alimmat kerrokset ovat kauttaaltaan paikallavalettuja – myös pystyrakenteiltaan.

”Kaikkiaan kulmia on tornitalossa kolmetoista, vaikka talon muoto onkin lähellä suorakaidetta. Tornitalon lisäksi hankekokonaisuuteen kuuluu lamellitalo, jonka osuus valmistuvista asunnoista on vajaa kolmannes”, kertoo työmaan torniosan aluevastaavana työnjohtajana toimiva Teemu Salminen.

Järeät kuormat

Itsenäisyydenkatuun ja Pinninkatuun rajautuvalla tontilla sijaitseva Luminary tulee väistämättä vaikuttamaan Tampereen keskustan kaupunkikuvaan, ei tosin ainoana viimeaikaisena megahankkeena. Kaupungin korkeimman rakennuksen titteliä pitää yhä hallussaan pari vuotta sitten valmistunut, SRV:n rakentama tornihotelli. Skanska on rakentanut aiemmin kaksi tornitaloa Hervantaan, mutta Luminary on tällä hetkellä Tampereen korkein asuinrakennus. Teemu Salminen on ollut mukana molemmissa hankkeissa.

”On tässä kieltämättä ajautunut korkean rakentamisen pariin. Joka kohteessa on tullut lisää kokemusta nimenomaan tällaisten hankkeiden erityispiirteistä”, Salminen sanoo.

Erityispiirteenä tulee väistämättä ajatelleeksi tuulta. Yllättävää kyllä, tuulirokulipäiviä on kuitenkin tullut tässä hankkeessa minimaalisen vähän. Salmisen mukaan vain kerran koko työmaan liki kaksivuotisen tähänastisen keston aikana tuulennopeus on yltänyt muutenkin kuin puuskittaisesti yli 15 metriin sekunnissa, joka on määritelty turvallisen nosturityön raja-arvoksi.

Rakennemitoituksenkaan kannalta tuuli ei ole niin määräävä tekijä kuin ensiajatuksena arvelisi.

”Tuulikuormat ovat lopulta vähäisempi tekijä runkomittoja määritettäessä verrattuna erittäin raskaisiin paikallavaluholveihin. Niistä aiheutuva pystykuorma on oleellisin mitoitussuure, mikä näkyy muun muassa siinä, että pohjalaatta piti valaa metrin paksuisena”, perustelee professori, tämän hankkeen kolmannen osapuolen suunnitelmatarkastaja Ralf Lindberg.

Ylimmissä kerroksissa rakennerungon erityispiirteenä ovat holveista kannatetut ulokeparvekelaatat. Kannatinosat on raudoitettu ruostumattomasta teräksestä valmistetuin raudoittein.

”Myös julkisivuelementtien ulkokuoriraudoitteet ovat rosteria. Tämä käytäntö on vakiintunut. Rakentamisen aikana haasteeksi sen sijaan muodostui parvekelaattojen työnaikainen tuenta noin 50 metrin korkeudella ja siitä ylöspäin”, Teemu Salminen toteaa.

Logistiikka ja turvallisuus mietittävä tarkkaan

Tontin tilankäyttö ja rakennuksen suuri korkeus luonnollisesti vaikeuttavat työmaan logistiikkaan. Tontille sijoitetun 16 tonnin nosturin teräsrakenteiset jäykisteet oli vietävä rakennusrungon sisälle. Nosturi harustettiin Luminaryn runkoon, koska näin korkeaa nosturia ei voi asentaa pelkästään maassa seisovaksi.

”Kaiken kaikkiaan logistiikan yksityiskohdat on pitänyt miettiä tarkkaan. Tämä mietintä on jatkunut koko työmaan ajan, ja säännöllisesti tulee uusia tilanteita ratkaistavaksi”, toteaa työpäällikkö Milja Leppänen Skanskalta.

Vaikka hän toteaakin Luminaryn monilta osin erityiseksi kohteeksi, hän muistuttaa, että taustalla ovat urakoitsijan hyviksi havaitsemat toimintamallit, jotka tekevät tämänkin työmaan etenemisestä ja johtamisesta prosessimaisen.

”Kaikki lähtee koko ajan tarkentuvasta aikataulunhallinnasta. Yleisaikataulusuunnitelma tarkentuu vaiheittain viikkosuunnitelmaksi”, Leppänen toteaa.

Runkotöissä etenemisrytminä Luminaryssa on ollut viikko per kerros. Suurimmalle osalle sisätöistä on niin ikään suunniteltu vastaavaa etenemisrytmiä.

”Kun sisätyöt ovat täydessä vauhdissa, ykköshaaste on töiden yhteensovittaminen. Se on ymmärrettävää, kun yhtä aikaa tehdään pintarakenteita sekä lähi­etäisyydellä kaikkia eri talotekniikkatöitä”, toteaa työnjohtaja Janne Käkelä.

Työmaan työturvallisuus on toistaiseksi ollut hyvällä tasolla, mistä kertovat TR-pisteet: yli 96 prosenttia. Milja Leppänen pitää oleellisena korkeallekin rakennettaessa sitä, että työmaa pidetään siistinä.

”Mitä paremmin järjestystä pystytään ylläpitämään, sitä turvallisempaa on työskentely. Tämä yhteys on selvä ja moneen kertaan osoitettu”, hän toteaa.

Kun korkealle rakennetaan, on mietittävä erityisellä tavalla myös ylimpien kerrosten ylläpitotöitä ja niiden turvallisuutta. Rakennuksen korkeuden takia tarvitaan erityinen kiskorata korjaus- ja ikkunanpesutöitä varten asennettavalle huoltokelkalle.

Huoneistokohtaisia hienouksia

Luminaryn asuntojen kokoskaala ulottuu 31 neliömetrin yksiöstä 301 neliön penthouse-asuntoon. Viime mainittuun, kuten seitsemään muuhunkin asuntoon, pääsee sisälle asti omalla hissillä. Kaikissa asunnoissa on viilennys ja huoneistokohtainen ilmanvaihto.

”Toisesta ulkoseinästä johdetaan ritilän läpi tuloilma. Poisto­ilmareitti on viety ulkoseinän läpi. Viilennys on toteutettu Tampereen Sähkölaitokselta hankitulla kaukokylmällä”, Teemu Salminen kertoo.

Osa parvekkeista antaa sekä Näsijärven että Pyhäjärven suuntaan. Niiltä voi ihailla myös julkisivu­elementtien valkobetoni­pintaa, joka on saavutettu käyttämällä runkoaineena valkoista norjalaista luonnonkiveä.

Vesikattorakennekin on varsin poikkeuksellinen: geometrisesti epäsäännöllinen pukkikatto.

”Yläpohjan lämmöneristeenä olemme käyttäneet paikasta riippuen sekä puhallusvillaa että kovaa polyuretaanilevyä. Viime mainittu on tilankäytöllisesti tehokas, puhallusvilla taas kustannustehokas siellä, missä sen käytölle on tilaa”, Teemu Salminen kertoo. ■