Rakennuttajia on moneen lähtöön samalla lailla kuin rakentajiakin. Osa rakennuttajista haluaa fasadinsa niin halvalla kuin mahdollista, osa rakentajista haluaa rakentaa niin halvalla kuin mahdollista. Tässä risti­aallokossa syntyy lopputuotteeksi tilattua rakennettua ympäristöä.

Seuraava tarina pohjautuu erään julkishallinnon hankkeeseen, jossa säästäminen ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Kyseessä oli siis erään koulurakennuksen ­kosteus- ja homeremontti jossain päin Suomea.

Remontin kokonaisarvio sisätilojen suhteen oli arviolta 10 miljoonaa euroa. Ikkunoita vaihdettiin, sisäpintoja haluttiin uusittavan ja tavoitteena oli vaihtaa seinä­eristeitä. Lisäksi rakennettiin uusia tiloja ja rakennuksen sisäistä rakennetta muokattiin vastaamaan nykyajan tarpeita vastaavaksi.

Rakennuttaja alkoi kesken remontin säästämään työmaan sähkökuluissa ja katkaisi kaikessa viisaudessaan saattolämmitysvirrat räystäs- ja syöksykouruista viikon­lopun ajaksi. Minuakin asia naurattaa nyt, mutta projektin aikana ei paljon hymyilyttänyt.

Sattui nimittäin niin, että viikonloppuun osui vallan sopiva keli. No, sopiva ja sopiva – riippuu mistä näkövinkkelistä asiaa tarkastelee.

Työmiesten saapuessa maanantaina työmaalle näky oli veret seisauttava: vuotavia rännejä ja kouruja oli joka sivulla rakennusta. Vettä valui ikkunoiden pielien kautta seinäeristeisiin ja elementtien saumoista myös juuri valmistuneille uusille lattioille.

Maalipinnat olivat jo heti maanantai­aamuna kupruilla ja uudet laminaatit ja parketit uivat vedessä. Näky oli kuin hetki ennen maailmanloppua. Ilmestys oli kokeneellekin rakentajalle karmea.

Kuka oli vastuussa?

Kun tämän ”säästämisen” kokonaiskustannuksia alettiin loppujen lopuksi laskea, laskimen näyttöön ilmestyi satojen tuhansien eurojen summa. Tämän lisäksi kaikki sisäinen selvitystyö ja riitely sekä selittely moneen suuntaan.

Mikä erikoista, niin tässäkin tapauksessa – tai kuten laki-ihmiset sattuvasti sanovat, ”casessa” –, syyllinen ei halunnut nostaa kättään ylös virheen merkiksi. Rakennuttaja yritti vierittää syyn sinisin silmin urakoitsijan vastuulle.

Urakkasopimuksen mukaan sähkön toimitus kuului rakennuttajalle. Tähän kun lisätään se, että sähköpääkeskuksen avain oli ainoastaan tilaajan hallussa, virheen tekijä löytyi suht sukkelaan.

Asia siis lopulta selvisi, toki varsin kafkamaisten käänteiden jälkeen. Tai selvisi ja selvisi – talon ulkoseinien eristykset jäivät kuivaamatta. Koulussa oireillaan edelleen.