Jos asetuksin säädettyjä massiivipuun käytön poikkeussäädöksiä jatketaan, näyttää siltä, että kiristyvä minimienergiatehokkuustaso saavutetaan yhä ymmärrettävissä olevilla kompensaatioilla. Näin hirsi pitää pintansa rakentamisessa.

Kyseessä ei ole läpihuutoasia. Massiivipuurakenne ulkoseinässä ei ole tarpeeksi hyvä eriste, eikä siitä sellaista tule. Minimitasolle se pääseekin vaivoin poikkeussäädöksin – myöhemmin ympäristöministeriössä asetuksin annetuilla rakennussäädöksillä.

Poikkeussäädös perustuu laskelmiin kokonaisenergiatehokkuudesta. Muulla tavoin hengittävä massiivipuu ei pärjäisi enää nollaenergiatasoa lähentelevässä E-tehokkuuden kilpajuoksussa.

Hirsi ei saa mitään ilmaiseksi, sillä sen arvokas ominaisuus, hengittävyys, on kääntynyt sitä itseään vastaan.

Hengittävyys tarkoittaa, että puulla on kyky absorboida ilman kosteutta – sitoa sitä itseensä ja luovuttaa sitä takaisin huoneilmaan. Kun E-luku lasketaan energiatodistukseen, hirsitalon laskennallinen tehovaje täytyy kompensoida muilla menetelmillä. Hirsitalovalmistajat ovat toiveikkaita sen suhteen, että hirren luontainen heikkous eristävyydessä voidaan korvata muulla tavoin saavutettavalla energiatehokkuudella.

Nyt kysytään, mitä nämä E-lukua kompensoivat menetelmät voivat olla.

”Ei pakoteta rakentamaan aurinkopaneeleja”

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta pitää sisällään vielä poikkeusmenettelymahdollisuuden, jonka toteutuminen on hirsirakentamisen oljenkorsi. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 g-pykälän momentissa 3 on säädetty valtuus antaa tarkempia säännöksiä ympäristöministeriön asetuksella momentissa luetelluista asioista.

”U-arvot eivät kiristy, mutta energiatehokkuusvaatimukset eli E-luvut tulevat kiristymään”, summaa Rakennustuoteteollisuus ry:n toimitusjohtaja Juha Luhanka.

Hän uskoo, että asuinrakentaminen itsessään ei lakipäivitysten myötä muuttuisi radikaalisti. ”Yhdenkään talon katolle ei pakoteta rakentamaan aurinkopaneeleja”, Luhanka jatkaa.

Käytännössä hirsirakentaminen on jo nyt poikkeusluparakentamista – ja yhä kauemmaksi käypänormit uhkaavat karata vuoden 2018 alussa, jos ja kun laissa tullaan pyrkimään ”lähes nollaenergiatasoon”. Parhaimpien energialuokkien saavuttaminen käy kuitenkin mahdottomaksi ilman omia uusiutuvan energian lähteitä.

Kyse on Luhangan mukaan pikemminkin siitä, että energialähteitä tarvitaan, jos haluaa talolleen minimiä paremman E-luokituksen.

Jos minimitasoksi tulee hallituksen esitys, nykyisin jo käytössä olevat parhaat eristys- ja lämmön­talteenottotekniikat riittävät. Uusien säännösten myötä rakentaminen muuttuu entistäkin monimutkaisemmaksi ja ehkä myös rakennusvirheiden riski lisääntyy. Tiiveys saattaa johtaa myös uusiin home- ja sisäilmaongelmiin. Ilmatiiveyttä mitataan tiiveysmittauksella ja ilmatiiveysluku vaikuttaa myös E-luvun laskentaan.

Kompensaatiolla massiivipuu vastaa energiatehokkuus­vaatimuksiin

Maankäyttö- ja rakennuslain luonnoksen saatetekstissä todetaan, että lain 117 pykälän ensimmäinen momentti on muotoiltava uudelleen siten, että ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin säätää ”tiettyjä helpotuksia massiivipuurakenteiden energiatehokkuusvaatimuksista”, ottaen huomioon muun muassa hallitusohjelman mukainen puurakentamisen edistäminen.

”Nykyisin uudisrakentamisen energiatehokkuusvaatimuksissa on jo annettu hirsirakenteille joitakin helpotuksia”, todetaan lakiesityksessä.

Suomessa lainsääntötyön tarkoituksena on, että uudet määräykset ovat voimassa jo vuonna 2018.

Voimassa olevassa rakentamismääräyskokoelmassa – vuoden 2010 säädöksessä – sen osa C3:n mukaan hirsiseinä on saanut näistä U-arvoista huojennuksen, joka on 0,40 W/m²K. Tämä tarkoittaa, että hirsiseinä siis saa olla eristävyydeltään heikompi kuin muista materiaaleista valmistettu rakenne, mutta säädettyyn U-arvoon, 0,4:ään, asti.

Aikaisemmin k-arvona tunnettu U-arvo on lämmönläpäisykerroin rakenteen läpäisevälle lämpövirralle. U-arvo kuvaa rakennuksen eri osien lämmöneristyskykyä. U-arvon yksikkö on W/(K·m²), eli wattia kelviniä ja neliömetriä kohden. Mitä pienempi arvo on, sitä tehokkaampi lämmöneristyskyky on.

Esimerkiksi ponttieristeharkon U-arvo on liki 0,12 W/m²K. Näin hirsitalo saa täyttää minimivaatimukset korkeammalla E-luvulla kuin muut rakennukset.

Mikäli käytetään heikompaa rakennetta, tulee lämpöhäviö kompensoida muissa rakenteissa tai ilmanvaihdon lämmön talteenottoa parantamalla.

Kompensaation tarve tulee kasvamaan.

Yksittäisiä massiivipuurakennuksia on toki saatu tuottamaan energiaa yli oman tarpeen. Esimerkkinä voi toimia vaikka Antti Kososen plusenergiataloksi korotettu hirsiomakotitalo Imatralla.

Vierailimme kustomoidussa Koistisen perheen hirsirakennuskohteessa Kuopion Honkalahdentiellä haastattelemassa hirsirakentamisen käytännön asiantuntijoita. Tunnelmat ovat odottavat, ja lakiesitykset on luettu tarkkaan. Papereita tutkitaan Kontiotuote Oy:n valmistamien uutuuttaan hohtavien hirsien kajossa.

”Pienensimme hirren korkeutta alkuperäisestä ajatuksesta rakennusvalvonnan ohjeiden mukaan”, kertoo muurarinhommista tavoitettu rakennuksen pääsuunnittelija Arsi Tukio.

”On selvää että hirsirakenteen U-arvon parantaminen sitä paksuntamalla niin, että määräykset suoraan täyttyisivät, ei tule kysymykseen”, Tukio arvioi stoalaisella tyyneydellä lakiesityspapereita alleviivaten.

Säätöä energiatehokkuuslaskelmien asemesta oli rakennuksen sovittamisessa vanhaan asemakaavaan.

Petteri Heikkinen vastasi kerrosalaltaan 338 lattianeliömetriä käsittävän kaksikerroksisen rakennuksen arkkitehtuurisuunnittelusta. Kunnianhimoinen urakka, arvioimme.

”Lopulta Kontiotuote teki tiukkaan kaavaan sopivat hirret”, kertovat Reetta ja Paavo Koistinen.

”Olemme aina pitäneet puusta”, he lisäävät. ■