Niin se vaan on että jo kymmenen vuotta omakotitalon rakentamisen jälkeen on pakko alkaa miettiä remonttia. Meillä päänvaivaa aiheutti keittiö: jääkaappi-pakastimen jääpalakone oli rikki, samoin lämpötilansäädin ja kaasuhellan automaattisytytin. Astianpesukone pesi huonosti ja hieno englantilainen hana tiputti, ja siitä oli irronnut osia. Keraaminen allas oli naarmuuntunut, ja puiset vanhan ajan tyyliin teetetyt kaapistot olivat aikansa eläneet nekin. Kaipasin modernien kaap­pien sulavaa mekaniikkaa.

Teetimme täyden remontin. Halusin jotakin uutta, yksinkertaista ja modernia. Ei pölyä kerääviä avohyllyjä vaan kiiltäviä valkoisia kaappeja ja rosterisia kodinkoneita.

Mutta jotakin persoonallistakin keittiöön täytyi saada. Päädyimme investoimaan verenpunaiseen kvartsitasoon joka välkehtii pienistä lasin- ja peilinpalasista. Sanoivat keittiöliikkeessä, että punaista kivitasoa tilataan todella harvoin. Suomalaiset ovat niin arkoja värien suhteen. Tämä vaaleiden ja murrettujen sävyjen suosiminen teki tasoon sopivan laatoituksen löytämisestä todella haastavaa.

Etsimme kivitason kirkasta punaista kuviossaan toistavaa marokkolais-vaikutteista laattaa, mutta sellaistapa ei löytynytkään. Ornamentit olivat todella harvassa, nekin skandinaavisesti pelkistettyjä ja punasävyt taitettu lähemmäs ruskeaa.

Päädyimme lopulta mustavalkoiseen laattaan. Siinä sentään oli mosaiikkimaisesti pilkottu itämaista mattoa muistuttava kuviointi. Toki netistä tilaamalla olisi löytynyt vaikka mitä, mutta aikataulu oli tiukka eivätkä kuvat vastaa välttämättä todellisuutta, etenkin jos etsii tarkasti määrättyä värisävyä.

Lopputulos oli kuitenkin huikea, etenkin kun ripustimme verenpunaisena välkehtivän saarekkeen ylle valtavan kristallikruunun. Näin valkoinenkin keittiö saatiin näyttämään vähintään persoonalliselta.

Keittiön modernisointi piristi upeasti perinteiseen tyyliin tehtyä hirsitaloa. Seuraavaksi edessä on olohuoneen sisustuksen uusiminen. Haluan sinnekin jotakin virtaviivaisen pelkistettyä. Jos asuntoni olisi moderni, haluaisin ehdottomasti enemmän vanhoja huonekaluja.

Jostakin syystä ristikkäisyydet miellyttävät omaa silmää. Sama kaksijakoisuuden periaate pätee myös pukeutumisessani, silloin yhdistelen feminiinistä ja maskuliinista. Naisellisen mekon kanssa puen matalat kengät, mutta housujen ja bleiserin kanssa korkeat. Ja balanssi täytyy löytyä myös maaseutu- ja kaupunkilaiselämän välillä.

Tämä hoitui kuntoon, kun perustimme puolisoni kanssa oman taideliikkeen Helsingin Kruununhakaan. Nyt koen olevani puoliksi sipoolainen ja puoliksi stadilainen.

Nuorempana aina luulin, että pitää etsiä selkeyttä ja valita joko tai. Vanhempana olen alkanut oivaltaa, että voi valita sekä että. Ja mieltään voi aina muuttaa. ■

Katariina Souri (ent. Kata Kärkkäinen) on kirjailija ja kuvantekijä, joka asuu ja työskentelee Sipoossa.