Kanttila, 1800-luvulta peräisin oleva talo, mallinnetaan uusilla kolmiulotteisilla suunnittelumenetelmillä. Päätteeltä nähdään, kuinka Minnan Canthin ajan salonki, valokuvista tuttu, elää virtuaalisessa ympäristössä mallinnettuna. Pöhinää näytelmäkirjailijan kotitalossa riittää myös livenä.

3D-virtuaalimallinnus toimii apuna kulttuurihistoriallisen rakennuskohteen entistämisessä ja taiten tehtävässä uudisrakentamisessa: kenties siinä mennään osin vanhaa museoiden, osin uutta ilmentäen.

”Rakennusrestauroinnista tässä varsinaisesti ei ole kyse, koska kyseessä on muuten varsin tavallinen huonokuntoinen talo, joka vain on jäänyt paikalleen asemakaavaan”, tähdentää Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuupäällikkö, DI Harry Dunkel.

Suomessa tämäntyyppisten kulttuurihistoriallisten suojelurakennusten korjaukseen on luotava omaa tietotaitoa: kun se, mikä restauroidaan, on ikään kuin kehitettävä tyhjästä, tietokonemalleilla.

”Tämän talon raamit jäävät perustaksi, sisälle puolestaan jäljitetään vanhaa ja ideoidaan uutta”, pohtii Dunkel.

Arvaamaton projekti

Näytelmäkirjailija Minna Canthin koti- ja liiketalona toimineen kiinteistön vanhimman osan ydinrakenteet näyttävät säilyneen tähän päivään. Seinähirret Minna Canthin kadun ja Kuninkaankadun nurkkauksessa ovat Canthin aikaisia.

Virheitä on tehty urakalla, vielä 1990-luvulla valtio-omistajan aikana kosteusvaurioita tilassa korjattiin vetämällä levyä levyn päälle. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen uusi tuleminen pyrkii selvittämään ”mihin rakennus taipuu”, kuten insinöörit asian ilmaisevat.

”Käyttötarkoitusideointiin osallistuu netissä laaja yleisö”, lisää Anja Lappi, suojelutarkoitusta varten perustetun Minna Canthin talo ry:n puheenjohtaja.

”Korjausrakentamisen rinnalla kulkevat monialaiset palvelumuotoilun projektit, missä käyttösuunnitelmat tarkentuvat taide- ja kulttuuritoiminnan näkökulmista.”

”Tarvitsemme myös asunto- ja residenssitiloja”, Lappi arvioi.

Dunkel kertoo verkkaisesti asioista nojaten ullakon järeään kattorakenteeseen. Se saattaa olla vuoden 1907 suuren remontin ajalta. Sahajauhon päällä on kattotuoleja ja ajalle tyypillisiä poikkihirsiä.

Rakennusyhtiö, joka viimeksi omisti kiinteistön, suunnitteli rakentavansa ullakolle asuntoja, mutta luovutti.

Amiska myös mukana

AMK:n rakennuspuolen koulutuslinjojen on määrä toteuttaa hanke oman verkostonsa avulla.

”Täysi erikoissaneeraus tapahtuu yhteistyössä toisen asteen koulutuskuntayhtymän Sakkyn kanssa. Kohteen viisivuotiseksi arvioitu projekti on ainoalaatuinen ja haastava”, Dunkel tarkentaa.

Erikoissaneerauksessa kehitetään senlaatuista korjausrakentamisosaamista, jolle arvioidaan löytyvän käyttöä ja jota ei vielä ole.

”Edessä on arvaamaton projekti, jonka suunnittelu tehdään avoimesti”, kertoo tilan 3D-mallinnuksesta ja rakennussuunnittelusta vastaava arkkitehti, yliopettaja Janne Repo.

Savonia tekee yhteystyötä myös Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

”Luvassa on perinnerakennusten korjaamiseen liittyviä luento­sarjoja ja workshoppeja, joissa suunnittelijat ja rakentajat pääsevät tutustumaan perinteisiin rakennusmateriaaleihin, rakenteisiin ja työmenetelmiin”, Repo sanoo.

Alipaineilmastointien aika lopullisesti ohi

Osaamista tarvitaan esimerkiksi, kun kohteen alipaineistukseen perustuvat ilmastoinnit uusitaan. Alipaineeseen perustuvan ilmastoinnin rakentaminen tullee kielletyksi. Tämä on esimerkki siitä, että alkuperäiseen ei voi palata. Suojelufundamentalisteja kompromissit eivät aina vakuuta.

”Tilat ovat jatkossa tasapaineisia, sellaista säädäntöä parhaillaan valmistellaan”, Dunkel tietää.

Vanhat 1700-luvulla perustetut kaupungit, joihin Kuopio kuuluu, vilisevät suojelumerkinnän saaneita rakennuksia.

Kuopio on ollut kulttuurillisesti vireä kaupunki. Muun muassa Victor Barsokevitsch kuvasi kotikulmiaan, joten koko kortteerin rakennuksista löytyy runsaasti valokuvia 1800-luvun loppuvuosi‑ kymmeniltä alkaen. Valokuvista voidaan jäljittää runkorakenteelle ja ulkoverholle tehtyjä muutoksia. Muutokset ovat olleet rajuja, ja tätäkin seikkaa on pidetty kyseenalaisena suojelun kannalta.

Purkulupaa ei tippunut

Vanhan rakennuksen seikkailu omistajalta toiselle kehittyi skandaaliksi. Nyt tilanne on selkeytynyt, ja tapaamme Kanttilan tiloissa intoa pursuvia rakentamisen ammattilaisia.

Taustalla on pitkällinen rakennuksen omistussuhteiden siirtely, jossa arvorakennus siirtyi valtion omistuksesta sen ulkoistettuun kiinteistöyhtiöön ja edelleen NCC-rakennusliikkeen taustaomistamalle asuntorakennuttaja Bonava Suomelle, kaupassa muun kiinteistömassan mukana. Tämä yhtiö lopulta myi Kanttilan Minna Canth ry:lle.

Kanttilana paremmin tunnettu talo myytiin jonkin 100 000– 150 000 euron hintaan. Kauppa sisältää rakennukset ja tontin ydinkeskustassa.

Pysähtyneisyyden aika loppui, kun Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtajan Pekka Kantasen kommentti ”turha odottaa purkulupaa” nostettiin Savon Sanomissa lehden etusivulle. Rakennusvalvonta oli antanut omistajalle määräyksiä rakennuksen kunnossapidosta.

Tila myös kulttuurimatkailukohteeksi

Minna Canthin talo ry perustettiin vuoden 2016 tarkoituksena koota yhteistyöverkosto, jonka avulla tila saadaan taide- ja kulttuurikäyttöön, mutta samalla talo toimii myös kulttuurimatkailukohteena. Sivulauseessa ilmenee, ettei työhön tarvittavasta miljoona‑ rahoituksesta ole juuri tietoa, vielä, mutta sen suuntaista paloa on, että asiat järjestyvät.

Yhdistyksen yhteistyöverkoston keskeinen toimija on Savonia-ammattikorkeakoulu ja Savon aikuis- ja ammattiopisto. Harry Dunkel pitää Minnan Canthin taloa erittäin mielenkiintoisena korjausrakentamisen oppimiskohteena.

”Tässä on nyt se työssä oppisen paikka, jota tarvitaan, jotta pääsemme opiskelijoiden kanssa huolella perehtymään erilaisiin korjaustapoihin”, kertoo Dunkel, Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuupäällikkö. ■

palaute@digilehti.rakennustaito.fi