Talojen kuntotutkimuksissa on löydetty rakenteista jyrsijöiden, muun muassa hiirten, myyrien rottien ja kärppien, pesäkoloja ja kulkureittejä.

Rakenteissa esiintyy myös hyönteisten, kuten kimalaisten ja ampiaisten, pesiä. Aiheuttavatko nämä pikkuiset ja kutsumattomat vieraat ongelmia rakennuksen rakenteille?

Asukkaiden kertomuksien mukaan sisäilmaongelmien aiheuttajat yhdistetään usein rakenteiden kosteusvaurioihin. Näin ei asia kuitenkaan aina ole, mutta sisäilman hajuongelmien aiheuttajia nämä pienjyrsijät ja hyönteiset saattavat olla.

Jyrsijöiden jätökset aiheuttavat joskus voimakastakin pistävää hajua asuntojen sisäilmaan. Haju on lähellä ammoniakin ja formalde‑ hydin yhdistelmää. Kuntotutkijan näkökulmasta katsoen hajuaistimuksen tunnistaminen on helppoa sen jälkeen, kun pesäkolo on ensi kerran avattu. Ovatko sitten hajut ja muut päästöt sisäilmaongelma, on tuhannen taalan kysymys? Ainakin tiedetään metsämyyrien jätöksien aiheuttavan myyräkuumetta.

Mistä jyrsijät pääsevät seinän sisään?

Tutkimuskohteissa on selvinnyt, että jyrsijät tulevat seiniin pääsääntöisesti lintujen talviruokinnan yhteydessä. Ruokintapaikoilta tippuu maahan siemeniä ja muuta ainesta, joita jyrsijät tulevat syömään.

Hiiret ja metsämyyrät pääsevät yllättävän pienistä rakosista seinärakenteeseen, alle 10 millimetrin rako riittää. Esimerkiksi tiiliver‑ houksen tuuletus- tai ulko-oven pielilaudan ja verhouksen välinen rako riittää (kts. kuvassa olevat punaiset nuolet).

Talojen eristetyt seinärakenteet ovat pikkueliöille hyvä ja lämmin asuinpaikka talvella. Pesäkolo löytyy yleensä läheltä ulkoseinän sisäpintaa heti höyrysulun jälkeen. Paikka on lähellä sisäilman lämpötilaa.

Ulkoseinän eristevillassa on jyrsijöiden kaivamia käytäviä ja pesäpaikkoja. Tutkimusten yhtey‑ dessä on todettu, että pelkkien reittien jyrsiminen ei tuota hajuhaittoja, mutta jos jyrsijät tekevät pesän seinän sisään, on hajuhaitta todennäköinen. Pesähajut pääsevät sisäilmaan ulkoseinän sisävaipan epäjatkuvuuskohdista.

Pesäkolojen tunnistaminen ulkoseinästä

Talvella pesäkolojen ja eliöiden olemassaolon tunnistaminen ilman rakenteiden avaamista on helppoa lämpökameralla. Esimerkkitapauksessamme asukkaiden koira ja kissa olivat kuunnelleet ulkoseinän tapahtumia ”pää kallellaan”, mutta isäntä itse ei osannut päätellä vaurioiden syntytapaa.

Kimalaisten pesät

Suomessa on tunnistettu 37 ki‑malaislajia. Kimalaisten pesien havaitseminen on vaikeaa. Tark‑ kailemalla kimalaisten lentoreittejä, voi päätellä pesimistä silloin, jos kimalaiset menevät ulkoseinän rakosista sisään.

Lento voi olla kertaluonteista pesäpaikkojen etsimistä, mutta jos se on jatkuvaa samoihin paikkoihin, on melko todennäköistä, että pesä sijaitsee seinän rakenteissa. ■