Allekirjoittanut on käytännöllisesti kokeillut rakentamalla vesikattoa tavallista umpinaista ruodelaudoitusta käyttäen sementtilaastista ja huovasta suomuskerroksin. Oheenliitetty leikkauskuva A näyttää, että siten syntyy tavallista paanukattoa muistuttava katto, sillä eroituksella vaan, että paanut, sekä myöskin niitä eroittavat huopakaistaleet, ovat suomuun asetetut ja että sementtiliuskat yhtyvät tiiviisti huopakerroksen väliin jäädessä ruodelaudoitukseen. Kuten tunnetuista tiilikivi-, liuskakivi- ja sementtipaanu‑ katoista tiedetään, on niissä huopa-alusta yhtäjaksoinen, joten vuodon sattuessa paanukerroksessa vuotanut vesi valuu huopakerroksen päällä aina räystäälle saakka. Kun irrallaan valmistetuista paanuista tahi kattotiilistä tehdyn paanujen ja huovan väliin jää onteloita ja siten alushuopa tulee ilman hajoittavalle vaikutukselle alttiiksi, syntyy huopakerrokseen vähitellen reikiä ja katto tulee vuotamisen vaaraan. Tämän epäkohdan voittamiseksi on huopasementtikatossa huopa asetettu suomukerroksiin johtamaan mahdollisesti särkyneen sementtiliuskan läpäisemän veden takaisin kattopinnalle ja samalla olemaan eristyskerroksen sementtiliuskojen välissä tarpeellisen kimmoisuuden saavuttamiseksi. Sementtiliuskat vuorostaan suojaavat huopakerroksen täydellisesti ilman vaikutukselta, joten huonommatkin kattohuopalajit voipi arvostella kestäväksi määräämättömiä aikoja. (...)

Niinkuin tunnettua, on kaikkien tähän asti käytettyjen kivi- ja sementtiliuska- sekä tillikivikatoilla se huono puoli pohjoisessa ilmanalassa, että kattojen sisätaitteissa tapahtuvat jään ja lumen alas syöksemiset saavat aikaan sivusysäystä paikoiltaan. Tätä haittaa ei tarvinne pelätä huopasementtikatossa, koska paanut tulevat enemmän kiintonaisiksi kattoon, sekä myöskin saumat säännölliset. (...)

Jos katto halutaan värinsä puolesta sopusuhtaiseksi ympäristön kanssa, saadaan se halutun väriseksi seulomalla tuoreelle pinnalle haluttua kivennäisväriä, joka sekottuen itse massaan tulee ehdottomasti kestäväksi ja voi siis katto saavuttaa suvaitsemista myöskin taiteelliseen puoleensa katsoen. (...)

Aikoinaan oli kiistan alaisena kysymys sementtimassan kestävyydestä meidän ilmanalassamme. Kun nyt pitkäaikainen kokemus on näyttänyt, että sementtibetoni tarkoituksenmukaisesti tehtyä täydellä varmuudella kestää permantonakin ulkoilmassa, jolloin päällä jäätyvät vesilätäkötkään eivät kykene ainetta murtamaan, ei liene tarpeellista tähän kysymykseen enemmän puuttua. Toivon sensijaan, että huopasementtikatto tulisi yleisesti käytäntöön otetuksi – ja – sitä mahdollisesti edelleen kehittämällä – saataisiin katto, joka kerran tehtynä ei kaipaa mitään hoitokustannuksia. – Keksinnölle on haettu patentti sekä koti- että ulkomailla. ■

Kuopio 3/5 1917

Paavo Makkonen