Ylioppilaskylässä vietetyt vuodet kultautuvat ­vuosien saatossa yhtä haikeiksi muistoiksi kuin armeijan kasarmissa vietetty aika. Muistelot opiskelijaboksin vessoista, kylppäreistä ja yhteisön humuriennoista ovat kaveriporukoissa yhtä riemukkaita kuin jutut intin näkkäristä ja yömarsseista. Nyt on tullut aika päivittää opiskelija­korttelit vastaamaan muuttuneita asumisen normeja.

Myös vuosina 1968–1975 rakennettu ylioppilaskylä Jyväskylän Kortepohjassa hivuttautuu nykyaikaan. Parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitsevan, yli 1 700 opiskelijan korttelin 1-alueen viidestä peruskorjattavasta A-, B-, C-, D- ja E-tornitaloista ensimmäisenä valmistui viime huhtikuussa alueen vanhin, vuonna 1968 valmistunut A-talo ja siihen liittyvä Rentukka-ravintola.

Suunnitelmien mukaan peruskorjaus jatkuu sen jälkeen talo kerrallaan siten, että kaikki talot remontoidaan seuraavan neljän vuoden aikana. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on yli 45 miljoonaa euroa. Remontoitavia asuntoja on jokaisessa tornitalossa 144 eli yhteensä 720.

Ylioppilaskylä muodostaa arkkitehti Bengt Lundstenin suunnitteleman Kortepohjan asuinalueen rungon. Tornitalojen julkisivut ja osa sisätiloista on suojeltu, mutta muuten rakennukset uudistetaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.

Peruskorjauksen ulkopuolelle ovat jääneet purkutuomion saaneet K- ja L-talot. Sama uhkaa M-, N-, O- ja P-talojen massiivista rakennuskompleksia, joka kulkee opiskelijoiden puheissa ja nostalgisissa muistelmissa DDR:n nimellä. 1970-luvun alkupuolella valmistuneet talot on peruskorjattu 1990-luvun alkupuolella.

Ylioppilaskylän omistavan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) mielestä DDR-talokokonaisuus on purettava uudisrakennusten tieltä. Museovirasto puoltaa sen säilyttämistä.

Erityisvaativa kohde

Asunnot muutetaan vastaamaan myös asumisen trendejä – yksilöt haluavat asua yksiössä. Tornitalojen soluasunnoissa asui alun perin kaksi opiskelijaa, mutta 90-luvulla vanhoja soluja alettiin muuttaa yksiöiksi ja perheasunnoiksi. Viime vuosien aikana valmistuneissa F-, H-, J- ja T-taloissa asunnot ovat pääasiassa vain yhdelle asukkaalle.

Viisikymmentä vuotta vanhojen asuintalojen muokkaaminen nykyvaatimuksia vastaaviksi on tunnetusti haasteellista rakennus- ja liiketoimintaa, johon suojelumääräykset tuovat omat mutkansa. Ylioppilaskylän tornitalot ovat vaativia varsinkin arkkitehdille, LVIAS-suunnittelijalle ja tietenkin urakoitsijalle.

YIT Rakennus Oy aloitti A-talon vieressä olevan B-talon peruskorjauksen heinäkuussa. A-talon tapaan myös B-rakennus on 11-kerroksinen, joista yksi kerros on maan alla. Korkeutta on maanpinnasta harjakattoon noin 30 metriä, remontoitavaa pinta-alaa on noin 5 700 kerrosneliötä. Hankkeen verollinen arvo on reilu yhdeksän miljoonaa euroa.

”Rakennusvalvonnan mukaan tämä on erityisvaativa kohde”, JYY Palvelut Oy:n kiinteistöpäällikkö Kimmo Moilanen kuvaa peruskorjauksen vaikeusastetta.

Paikka on ahdas. Kysymykseen, miten logistiikka toimii, työmaan työnjohtaja ja vastaava mestari Marko Pennanen hymähtää, että hyvin:

”Yhtään ei saa ylimääräistä tavaraa tuoda tontille, kaikki on suoraan vietävä sisälle. Tontille voi tulla rekalla vain hätätapauksessa, kaikki tavaratoimitukset tulevat nuppikuormina. Tavaraa on saatu sisään pohjakerroksen ikkunoista ja oviaukoista. Se on aina oma show, kun pitää jotain nostaa. Ensin pitää aukaista sääsuoja. Sen jälkeen tavara on tuotava kerroksiin hissillä tai kurottajalla ikkunasta tai vesikatolle nosturilla, joka tulee talon taakse, kun soitetaan. Mutta kyllä se toimii, kun muistaa ilmoittaa.”

Purkaminen ja rakentaminen tapahtuvat yhtä aikaa. Purkutöiden haasteellisin osio oli asbesti, jota oli muun muassa putkien eristeissä sekä seinä- ja kattotasoitteissa. Työnjohtaja Esa Tahvanaisen mukaan asbestia oli niin paljon, että purku-urakoitsija Ahosen Eristys ja Rakennuspalvelu Oy teki suurimman osan asbestitöistä omana työnä käyttäen myös apuna omaa alihankkijaa. Pahimpien helteiden aikaan asbestiurakoitsija yritti tehdä töitä öisin, mutta vartiointiliikkeeltä tuli sanomista, kun asukkaat valittivat melusta:

”Mentiin asbestipurku edellä, sen jälkeen lähti normipurku ja reikien poraus. Nyt muurarit ovat päässeet vauhtiin ja tehdään asunto­pohjia.”

IV-palapeli

Taloteknisesti vaativimpia paikkoja ovat koko pohjakerros sekä ullakko. Rakenteet ovat hyvin ahtaita. Pohjakerrokseen tuleva polkupyörävarasto ja siihen liittyvä verstas vievät puolet pohjakerroksen hyötypinta-alasta. Pohjakerrokseen tulee myös laaja pesutupa sekä uusi opiskelutila.

Kellarikerrokseen tulee lämmönjakohuone, sähköpääkeskus ja väestönsuoja.

Ennen saneerausta B-talossa oli 144 asuntoa, nyt kaksi niistä on otettu IV-koneiden käyttöön. Huoneiden koko ei ole muuttunut merkittävässä määrin. Isoin asunto on 26 neliötä ja pienin on 20,5 neliötä. Huoneiden sisällä on kaikki uusittu kylpyhuoneita myöten, joihin on tullut vajaat kaksi neliötä lisää pintaa. Talotekniikka vaatii oman tilansa.

”Nyt tuloilma tuodaan asuntoon koneellisesti. Aikaisemmin se imaistiin ikkunanraosta, kun oli pelkät huippuimurit katolla. Poistoilmalämpöpumpulla ilmanvaihdon lämpö otetaan talteen”, Moilanen vertaa.

IV-järjestelmien sijoittaminen vanhaan kiinteistöön ei ole helppoa. Sisällä ei ole tilaa viedä kanavat vaakatasossa. Pystyhormit on sijoitettu asuntojen kylpyhuoneisiin. Valmishormien käyttöä on mietitty alkuvaiheessa, mutta se olisi mahdoton asia, kun ei pysty nosturilla nostamaan mistään.

Ilmanvaihtokanavat tuodaan pääosin ullakolle, kootaan ja viedään IV-konehuoneisiin. Yhdeksänteen kerrokseen tulee uusi IV-konehuone, lisäksi siellä laajennetaan vanhaa IV-konehuonetta. Ensimmäisen kerroksen keskiasuntoihin tulee kaksi uutta IV-konehuonetta ja käytävillä tuloilmakoneita on joka kerroksessa.

”Sen tekee kerroskorkeus, ei saa vedettyä riittävän isoja vaakakanavia. Sen takia piti hajottaa”, Moilanen perustelee.

Työmaalla tehdään pienempää ja suurempaa osastointia koko ajan. Alkuvaiheen asbesti-osastointi oli kaikkein vaativin. AVI kävi työmaalla tarkastamassa asbesti-purkupaikat. Myös porauspaikat osastoidaan. Talotekniikalle ja monenlaisille piuhoille on tehty lähes 3 500 läpivientireikää, joista järein on 550 mm. Lisäksi uusiin rakenteisiin porattiin noin 3 000 reikää rasioille ja hanakulmille.

”Eli melkoinen reikäjuusto. Tämä aiheuttaa ongelmia putoamissuo­jauksen kanssa, kun jokainen yli 100 mm:n reikä pitää peittää. Siitä tulee minulle harmaita hiuksia. Tahtoo olla niin, että kun joku ottaa suojat pois, niitä ei muisteta laittaa takaisin, täytyy tehdä vähän väliä tarkastuskierroksia”, Tahvanainen purnaa.

IV-kuvio on vaatinut lisää pinta-alaa. Muun muassa uusi konehuone tulee vanhasta seinälinjasta ulos. Sen verran museo on antanut periksi, että räystästä saatiin nostettua 40 senttiä. Laajennus kasvattaa pinta-alaa muutamalla kymmenellä neliöllä. Myös vanha hissikonehuone on purettu ja laajennettu. Ylimpään kerrokseen sijoittuu tilaus­sauna ja kokoustila.

”Kyllä tämä on melkoinen palapeli. Ulkoa päin katsottuna ainoa muutos ovat uudet ikkunat”, Pennanen toteaa. ■