Lämmöneristyksen perustehtävä on muodostaa huonetilojen ympärille lämpöä eristävä rakennuksen vaippa, jotta tilojen lämpötila voidaan pitää sopivana mahdollisimman vähällä energianhukalla. Eristämisen ominaisuuksia määrittävät lähinnä rakenteen lämmöneristyskerroksen paksuus ja tyyppi, rakenteen tiiveys ilmavuotoja vastaan, ja rakenteen kosteustekninen toiminta.

Ulkoseinän eristeen lisäksi on tärkeää olla ilmatiivis höyrysulku rakenteen sisäpuolella heti pintaverhouksen alla. Mitä paksumpi lämpöeriste seinässä on, sitä tiiviimpi on oltava höyrysulku, joka estää sisäpuolisen kosteuden pääsyn eristekerrokseen. Höyrysulkuun tulee työnaikaisia reikiä, ja läpivientien kuten sähkörasioiden tiivistäminen höyrysulkuun epäonnistuu.

Höyrysulun tiiveyden kannalta sen asentaminen 50 mm:n syvyyteen eristekerrokseen on ajatuksena hyvä, jolloin vältytään esimerkiksi sähkörasioiden ja muiden sisäverhouksen epäjatkuvuuskohtien kuten taulun kannattimien yms. höyrysulkuun tulevien reikien ­vuodoilta. Mutta tässä piilee vaara talvirakentamisen aikana, jos työmaan kosteudenhallinta ei ole kunnossa.

Höyrysulun tarkoitus on olla täydellisen tiivis. Sen läpi menevät levyjen kiinnitykset ja muut lävistykset eivät saa vaikuttaa rakenteeseen. Höyrysulkuna on käytettävä riittävän paksua muovia, joka on oltava SFS-hyväksyttyä laatua.

Ulkoseinä, jossa höyrysulku on 50 mm eristeen takana toimii vielä eristeen ”sisällä” hyvin normaaleissa olosuhteissa. Talvella voi olla pakkasta jopa –20 °C, eikä kondenssia ilmene höyrysulussa, jos sisäilman suhteellinen kosteus on alle 60 % RH (suhteellinen kosteus).

Kuitenkin on huomioitava, jos jostain syystä sisäilman suhteellinen kosteus nousee yli 60 % RH, kondenssiriski kasvaa oleellisesti.

Kondenssiriski työmaaolosuhteissa

Työmaan kosteudenhallinta talviolosuhteissa on erittäin tärkeä osaamisalue hyvässä rakentamisessa. Vanhemman mestarin on osattava paimentaa nuorta ja uutta sukupolvea talvirakentamisessa – siinä on aidosti osattava eikä arvattava.

Työmaalla kosteus nousee herkästi yli 60 % RH, ja silloin tässä seinämallissa kosteuskondenssin vaara on todennäköinen.

Grafiikassa on esitetty seinärakenne, jossa eristettä on 200 + 50 mm. Höyrysulkuna 0,2 mm. muovi. Reunaehdot tarkastelulle, ulkona pakkasta –15 °C ja RH 90 %,­­­ sisällä 18 °C ja RH 70 %.

Lämpötila muovin pinnassa eristeen kohdalla on noin 11 °C ja vuorokausikondenssi noin 42 g / m².

Jos tilannetta tarkastellaan runkotolpan kohdalla, on lämpötila muovin pinnassa n. 3,4 °C ja kondenssi on erittäin rajua.

Grafiikassa ei ole esitetty sisäverhousta (levytystä) siksi, että käytännössä ainakaan työmaaolosuhteissa sisälevy ei ole tiivis. Sähkörasioiden läpivientejä ei ole tiivistetty eikä muitakaan sisäverhouksen läpivientejä. Se on ollut koko tämän rakenteen idea, että höyrysulku olisi tiivis, mutta sisäverhous ei.

On muistettava, että tarkastelu on suuntaa antava, mutta näin asia käytännössä tapahtuu. Kuva on todellisesta tilanteesta, ja siitä tämä tarkastelu on myös lähtöisin. ■

Grafiikka kertoo toimivan höyrysulun rakenteen.