Rakentamisen koko organisaation kehittämistä kaivataan rakennusalalla”, toteaa Ahti Junttila, joka on vastikään siirtynyt Rakennusmestarit ja insinöörit -liiton toimitusjohtajan työstä Koivukoski Oy:n toimitusjohtajaksi.

Vaikka monilla työpaikoilla vannotaan tiimijohtamisen ja itseohjautuvien ryhmien nimeen, Junttila ei usko niiden toimivan rakennustyömailla. Hän esittää havaitsemiensa puutteiden paikkaamiseen pieniä ratkaisuja, joihin koulutusten järjestäjien ja rakennusyritysten olisi helppo tarttua.

Hän kiinnittää huomiota muun muassa koulutukseen ja työnjohdon taitoihin. Hän on myös huomannut, ettei ostajalla ole monesti käsitystä, millä hinnalla työn suoritus kannattaa ostaa.

Työnjohtaja osaa neuvoa

”Rakennusalalla, kun esimerkiksi kirvesmies halutaan palkata, osaaminen todetaan helposti soittamalla edelliselle työnantajalle. Mutta se on vaikeampaa ulkomaalaisten kohdalla. Ammattitaidon näkee silloin vasta työmaalla. Heille jonkinlainen näyttö ammattitaidosta ja siitä saatava todistus olisi paikallaan, esimerkiksi Työtehoseura olisi hyvä näyttötutkintojen järjestäjä.”

Toisen asteen ammattikoulu riittää Junttilan mielestä työmaille.­ Esimerkiksi materiaaleihin ja työtapoihin liittyvien uusien asioiden hän näkee jalkautuvan parhaiten työnjohtajan kautta.

”Toki erikoisammattitukinnot ja tuotemerkkien omat koulutukset, jotka liittyvät yleensä veden- eristykseen, laatoitukseen ja tuotetietoon, ovat hyödyllisiä. Mutta jos työnjohtaja ei itse tiedä, miten vaikkapa väliseinä tehdään, sitä on vaikea neuvoa toisille. Silloin työnjohtajan on parannettava osaamistaan. Myös koulutuksessa olisi kiinnitettävä huomiota tähän.”

Tehokkuus ei tarkoita kiirettä

Ammattikoulutukseen tarvittaisiin kädentaitojen opettelun lisäksi tehokkaan työskentelyn hallintaa.

”Työmaillakin kannattaisi kontrolloida tehokkuutta sen sijaan, että seurataan vain laadullista osaamista, Nyt viisi miestä voi tehdä 200 neliön väliseinän kolmessa päivässä, kun yhden tai kahden henkilön pitäisi selvitä siitä viikossa.”

Junttilan ratkaisu on oikeiden ja taloudellisten työtapojen opettelu. Hän on huomannut, että 30 vuotta työnsä huonossa asennossa tai epäkäytännöllisellä tavalla tehnyt voi ottaa opikseen ja helpottaa työnkuormitusta ja sujuvoittaa suoritusta. Muutosaloite voi tulla työnjohtajan, työterveyshuollon tai työpaikkakoulutuksen kautta.

”Esimerkiksi vaikkapa vaivaton raakapontin lyöminen lähtee materiaalin oikeasta sijoittelusta. Tämän tapaisiin asioihin pitäisi kiinnittää jo ammattikoulutuksessa enemmän huomiota.”

Rakennusalan konkarin havaintojen mukaan ostajan tahollakaan ei monesti osata arvioida työn oikeaa hintaa järkevän työmenetelmän ja tehokkuuden kautta. Tehokkaan ja tehottoman työn tuntihinta voi olla sama.

Motivaatio hukassa

Junttila on pohtinut ulkomaalaisten työntekijöiden elämäntilannetta ja sen heijastumista työmotivaatioon. Sillä on suuri merkitys, jos suurin osa jonkin rakennuskohteen työvoimasta on ulkomaalaisia, joiden perhe on jäänyt kotimaahan, koulutustaso on matala ja kielitaito olematon.

”Miten vaikuttaa, että jotkut tulevat maasta, jossa olot ovat lähes epäinhimilliset? Eikä heidän elämäntilanteensa täälläkään ole miellyttävä. Työnjohtajien tulisi kuitenkin kannustaa näitä ihmisiä ja tarkemmin valvoa heidän työnsä jälkeä.” ■