Maanvaraisten lattioiden mikrobivaurio eli homehtuminen on tyypillisimmillään 1960–1990-luvuilla rakennetussa rakennuskannassa. Ongelma esiintyy lähinnä omakotitaloissa ja -rivita­loissa. Aikanaan ei tiedostettu, että lattiarakenteen alusmaan ilmatilan suhteellinen kosteus on lähes 98 % RH – 100 % RH tarkoittaa jo kapillaarista tilaa.

Ongelmataloja on korjaamatta edelleen tuhansia. Ongelmat tulevat usein esille asuntokaupan jälkeen hajuhaittojen ja uusien asukkaiden oireilujen takia.

Usein luullaan, että maanvaraisen betonilaatan päällä oleva pikieriste kestää kosteusrasituksen. Asia ei useinkaan ole näin (kuvat 1 ja 2). Tällaisen lattiatyypin ongelmia on korjattu siten, että puulattian päälle asennetaan muovimatto tai laminaatti, jolloin ongelmaksi muodostuu, että lattia ei pääse kuivumaan ylöspäin, joten koko eristekerros homehtuu.

Lattiatyypin korjauksissa ja pinnoituksissa on tehty paljon virheitä. Virheet johtuvat pääsääntöisesti suunnitteluvirheistä, eli sen rakennusfysikaalisen tiedon puutteesta, miten maanvarainen lattia toimii.

Korjaus suoritetaan usein siten, että tehdään uusi pikikerros vanhan päälle. Vanha kerros saatetaan kuitenkin unohtaa poistaa, ja betonilaatta jää kapilaariseen tilaan. Tällöin eriste alkaa kuplia ja siihen jää valmis reikä (katso kuva 2).

Paras korjaustapa on uusia koko lattia kokonaan niin, että vanha betonilaatta poistetaan ja tilalle rakennetaan maanvarainen altapäin eristetty betonilattia. Parhaita eristeitä maata vasten asennettuna ovat umpisolueristeet ja polyuretaanit.

Jos pikieriste asennetaan likaisen betonipinnan päälle, jäävät sementtiliimakerros, sahanpurut ja lastut sekä muut rakennusjätteet puhdistamatta (katso kaavakuva). Likaisen pinnan päälle asennettu pikikerros ei kestä maanvaraisessa betonilaatassa olevaa kosteuden painetta, ja pikikerros poksahtaa rikki. Kuvassa 2 näkyy ”kalkkikukka”, joka on betonista kosteuden mukana tulevaa vapaata kalkkia. Se on kiteytynyt lattian eristeen ja betonilattian rajapintaan.

Kosteus tasaantuu joko diffuu­siolla tai kapillaarisesti perusmaasta betonilaattaan ja lattian eriste­kerrokseen. Kosteuden siirtyminen eristekerrokseen aiheuttaa lähes poikkeuksetta eristekerroksen ala­osan mikrobivaurioitumisen eli homehtumisen.

Hyvässä korjauksessa on huomioitava suunnittelijan osaaminen. Suunnittelutoimistoissa alkaa olla yhä enemmän asiantuntijoita, joita kannattaa käyttää. ■