Laihialainen Lai-Teräs Mäkinen Oy on ahertanut kesän ja syksyn aikana ensimmäisessä taideprojektissa, joka on pysäköintitalon julkisivun taideteos Kankaan uudella asuinalueella Jyväskylässä. Yritys valmistaa siihen noin tuhat 1,2 m x 3 m -kokoista alumiinilevyä, joiden rei’itykset eli perforoinnit muodostavat Jyväskylän ikivanhan kartan. Pimeässä levyjen takana oleva valaistus saa kartan hehkumaan.

Taideteoksen on suunnitellut taiteilijapari Helena Hietanen ja Jaakko Niemelä.

Kankaalla toteutetaan prosenttiperiaatetta, jonka mukaan rakennuskustannuksista noin prosentti sijoitetaan taiteeseen. Pysäköintitalo on Skanskan ja YIT:n yhteinen rakennusurakka.

”Haastavinta teoksessa on meidän kannaltamme alumiinilevyjen erilaisuus. Reikien määrä ja sijainti vaikuttavat levyn ominaisuuksiin”, kertoo Lai-Teräksen projektipäällikkö Markku Mäkinen.

Reikien väärä koko voisi aiheuttaa levyjen räminää tuulessa. Myös rakennuksen ilmanvaihdon vaatimukset vaikuttavat reikiin.

YIT:n työmaapäällikkö Harri Airasvirran mukaan taideprojektiin on liittynyt tavallista enemmän kokouksia, mutta niihin osattiin varautua, koska taide oli mukana hankkeessa alusta asti.

Niemelä on huomannut osapuolten hyvän kommunikaation vaikuttavan myönteisesti myös taiteeseen.

Tukholman metro on suuri taidenäyttely

Prosenttitaiteen periaatteesta on puhuttu Suomessa jo 1930-luvulla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on koettu sen uusi aalto, johon on vaikuttanut taiteilija- ja arkkitehtijärjestöjen edistämistyö.

Tällä hetkellä noin 30 kaupunkia ja kuntaa käyttää sitä taiteen tuottamiseen julkisissa rakennushankkeissa, kuten kouluissa ja kirjastoissa. Samalla taiteilijoiden työmahdollisuudet lisääntyvät.

Useissa maailman kaupungeissa suositellaan prosenttiperiaatteen noudattamista. Tukholmassa taiteelta ei voi välttyä ainakaan maailman suurimmaksi taidenäyttelyksi kutsutussa metrossa.

Taidehankintojen nähdään parantavan ympäristöjä ja ihmisten hyvinvointia. Julkisissa tiloissa taide tavoittaa heidätkin, joilla ei ole tapana käydä museoissa ja gallerioissa.

Kuvataidekentän avartuminen näkyy myös prosenttitaiteessa. Jyväskylän uusi prosenttikulttuuripalkinto laajentaa käsitteen taide-esityksiin ja kulttuuritapahtumiin.

Taiteen kustannusvaikutukset tunnetaan heikosti

Kokemus kaupungeissa osoittaa, että taiteen mukaan ottaminen edellyttää taidevelvoitetta rakennustapaohjeissa tai asemakaavassa. Kaavaan voi liittyä myös taideohjelma, joka määrittelee taiteen yleisiä tavoitteita.

Kankaan kaavoittaja, suunnitteluarkkitehti Pirjo Heinänen pitää prosenttikulttuuria tärkeänä identiteetin ja viihtyisyyden luojana uudessa kaupunginosassa, joka on ollut suljettu tehdasalue.

”Tapahtumat, joissa ihmiset ovat voineet vaikkapa maalata kuvia vanhan paperitehdasalueen seiniin, ovat tehneet aluetta ihmisille ennakolta tutuksi”, Heinänen sanoo.

Kankaalle on kaavoitettu myös toreja helpottamaan tapahtumien järjestämistä ja lisäämään yhteisöllisyyttä.

”Taide innostaa lisäksi kävelemään ja pyöräilemään, kun se tekee reiteistä mielenkiintoisempia.”

Aluerakentamisessa on yleistynyt malli, jolla tontinostajilta kerätään pieni summa jokaista kerrosneliömetriä kohti taiderahastoon taiteen tilaamista varten. Se on käytössä muun muassa Kankaalla ja Helsingin Kalasatamassa.

Prosentti taiteelle -hankkeen kyselytutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista haluaa nähdä taidetta lähiympäristössään. Rakennusalan kyselyssä arvioitiin taiteen parantava ostohalukkuutta ja asuinalueen brändiä, mutta taiteen kustannusvaikutuksia ei tunnettu hyvin.

Taide ei ole laastari

Rakennusyrityksissä vasta harjoitellaan taiteen tilaamista. Taiteilijoilta puolestaan puuttuu rakentamisen tuntemusta.

Hankkeisissa onkin yhä useammin mukana taideasiantuntija tai taidekuraattori, joka toimii osapuolten välillä parantamassa yhteistyötä. Myös Jyväskylän ensimmäisen prosenttikulttuuripalkinto myönnettiin taidekuraattorina toimivalle Frei Zimmer Oy:lle.

Tänä vuonna taide oli ensimmäisen kerran mukana Rakennetun omaisuuden tila -raportissa, ROTIssa. Raportissa esimerkiksi ehdotetaan rakennushankkeiden taideasiantuntijoiden määrän ja koulutuksen lisäämiseen. Vaikka prosenttitaiteen tasoa pidetään epätasaisena, taiteen käyttöä halutaan kuitenkin lisätä.

”Taide olisi hyvä pyrkiä liittämään arkkitehtuuriin, kuten maisema. Mutta se ei ole laastari, jolla korjataan elinympäristön vikoja”, pohtii Skanskan kaavakehityspäällikkö ja taidekoordinaattori Hille Kaukonen, joka on toiminut ROTI-arvioinnin asiantuntijana.

Kaukonen kuuluu myös Rakennustietosäätiön Taide rakennushankkeessa -toimikuntaan, joka jatkaa Rakennustietosäätiöön siirtyvää Ympäristötaiteen säätiön toimintaa ja taiteilijapankkia.

Väliaikaista taidetta

”Yritän tehdä julkisista taide­teoksista iloisia, että ne antavat ihmisille voimaa ja virkistävät”, taiteilijaprofessori Villu Jaanisoo kertoo.

Hän on tällä hetkellä keskittynyt suurten, prosenttiperiaatteella tuotettujen veistosten tekemiseen. Niiden aihe on usein eläin. Kesällä Jaanisoo teki työryhmineen kumisen norsun, joka tulee kiertoliittymän keskelle Kankaalle.

”Eläimet tunnistaa ­helposti ja ne tekevät hyvää. Taide luo kontrastin kovalle rakennetulle ympäristölle.”

Seinämaalausten ja graffitien teko oli vielä muutama vuosi sitten kiellettyä. Vantaa on ottanut katutaideystävällisimmän kaupungin roolin Seinähullu Vantaa -taideprojektillaan, jossa taiteilijat tekevät kaksitoista suurta seinämaalausta eri puolille kaupunkia.

Helsingissä rakenteilla olevasta Kruunuvuorenrannasta on tulossa valoteosten kaupunginosa. Helena Hietanen ja Jaakko Niemelä ovat mukana ideoimassa sinne teosta, jonka liikkuvan valon toivotaan innostavan leikkeihin ja peleihin.

Julkisen taiteen ei tarvitse olla enää ikuista, vaan sen elinkaareksi voidaan sopia vaikkapa 20 vuotta. Maalaukset työmaa-aidoissa ovat sitäkin lyhytaikaisempia. Mäntyharju taas tilasi taidetta kerrostaloihin, jotka puretaan pian. Ennakkoluuloton Katajainen kansa -taideprojekti kuuluu Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon. ■