Hallitusta keväällä muodostettaessa oli useiden tahojen tavoitteena rakennetun ympäristön ministeriö. Vielä loppumetreillä kerrottiinkin, että liikenne- ja ympäristöministeriö olisivat yhden ja saman ministerin johdossa, mutta toisin kävi.

”Rakennusministeriötä ei tällä kaudella synny, mutta huoli asioiden hajanaisesta hoidosta ja intressiristiriidoista ministeriöiden välillä on turha. Useat rakentamisen tavoitteet on hyvin noteerattu hallitusohjelmassa ja toteutumassa”, vakuuttaa maatalous- ja ympäristöministeriöiden välillä sukkuloiva Kimmo Tiilikainen.

Ministerisalkkujen erilaisia kombinaatioita hän kertoo mietityn, mutta tällä vaalikaudella hallitus haluaa paneutua nopeasti vaikuttavaan politiikan sisältöön, ei hallinnon muutoksiin. Se näkyy hallituksen strategisissa linjauksissa.

”Vaikka rahallisia resursseja on käytettävissä vähän, haemme muita talouden piristyskeinoja ja niiden kautta hyötyjä ja kasvua.”

Kevään hallitusneuvotteluissa Tiilikainen oli talousryhmän vetäjänä. Ristiriitoja liikenne- ja ympäristöministeriön välillä ei ilmennyt.

”Riippumatta hallituspohjista on 1990-luvun jälkeen teiden kunto rapistunut. Uusia on rakennettu, mutta perusväylänpidon korvausmäärärahat ovat olleet liian vähäisiä. Tiedän tasan tarkkaan, että kun merkittäviä säästöjä jouduttiin tekemään, oli vaikeaa löytää tuon vajeen korjaamiseen rahaa ja säilyttää tasapaino hallinnonalojen välillä. Olen tyytyväinen, että teiden korjausvelan kuromiseen on saatiin hallitusohjelmassa ohjattua 600 miljoonaa.”

Vuokra-asuntotuotantoa uusilla houkuttimilla

Strategiset tavoitteet pyritään saaman toteutumaan hallituksen yhteisten kärkihankkeiden kautta, joiden toimenpano on yhden ministerin vastuulla. Kun uusia yksityiskohtia tulee esille matkan varrella, tavoitteita ja keinoja tarkennellaan puolueiden vastuuministeriöiden kesken.

”Maatalous- ja ympäristöministeriön vastuulla on suorastaan pelottavan paljon kärkihankkeita. Niitä lisäävät useita ministeriöitä koskevat, hallitusohjelmassa korostuneet bio- ja kiertotalouden tavoitteet. Mutta niistäkin selvitään, kunhan töitä tehdään”, ministeri ponnekkaasti lupaa.

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon vauhdittamista on syksyllä vaadittu kärkihankkeeksi edellisten asuntoministerien epäonnistuttua tavoitteissaan.

”Vuokra-asuntotuotanto oli vahvasti mukana hallitusohjelmassa jo alkujaankin ja Työllisyys ja kilpailukyky -osiossa on selvät kirjaukset. Itse halusin tähän kysymykseen tuoretta näkökulmaa ja asetin ARAn Hannu Rossilahden selvitysmieheksi heinäkuussa. Odotan suurella innolla hänen esitystään, jota ovat myös alan toimijat olleet kehittämässä”, ­Tiilikainen vakuutti keskusteltaessa marraskuun alussa vielä tulevaa esitystä odoteltaessa.

Selvitysmiehen ehdotuksen julkistustilaisuudessa marraskuun 10. päivä Tiilikainen tuntui edelleen tyytyväiseltä tehtyyn työhön ja lupasi nopeata lainsäädännöllistä etenemistä.

Eduskunta voikin ensi syysistuntokauden alkaessa odottaa hallituksen esitystä, joka perustuu pitkälle Rossilahden 10 vuoden korkotukimalliin. Se saattaa joustavuutensa ansiosta miellyttää korkeita tuottoja etsiviä vuokra-asuntotuottajiakin.

”Alan toimijoiden kannalta se, että ennakkoon ei tarvitse lyödä lukkoon sitoutumista jopa 20 tai 30 vuodeksi, on houkuttelevaa. Uskon sen lisäävän aidosti kohtuuhintaisen asuntorakentamisen edellytyksiä”, ministeri linjasi tärkeätä asuntopoliittista avaustaan.

Tyhjät asunnot ensin käyttöön!

Oman lisänsä asuntotarpeeseen tuovat kymmenet tuhannet turvapaikanhakijat oleskelulupaprosessien jälkeen. Painetta se Tiilikaisenkin mukaan tuo, mutta akuutin tilanteen ollessa päällä kysymykseen ei ole kovaa kiireettä tarttua.

”Ensin on käytävä jokaisen hakijan osalta selvitykset läpi. Jos oleskelulupa myönnetään, kiireellisintä on kotouttaminen ja sitten asuntoasiat. Hiukan hassua on mielestäni ollut keskustelu asuntotarpeesta. Kun tarkastellaan 20 suurinta kaupunkia ja niiden lähialueita – siis heti isoimpien kaupunkien jälkeen – löytyy tyhjiä asuntoja. Kun tarve on olemassa, on toki ensin käytettävä ne tyhjät asunnot.”

Toisin kuin hallitusohjelmassa kaavailtiin, hän ei esitä investointiavustuslakiin muutosta. Opiskelija-, nuoriso- ja senioriasunnoille tarkoitettu alin tukiluokka säilyy.

Näillä toimenpiteillä Tiilikainen pyrkii hyödyntämään asuntotuotantokoneiston käyttämätöntä kapasiteettiä ja nopeuttamaan rakentamisen käynnistymistä.

”On pystyttävä kuuntelemaan ja tarvittaessa tehtävä nopeitakin muutoksia linjauksiin. Siksi vedin esityksen pois lausuntokierroksen jälkeen ja yhteisymmärryksessä muiden hallitusryhmien kanssa. Erityisryhmien avustusprosentti on matala ja silloin saadaan suurempia volyymeja liikkeelle. Rahaa emme saa enempää, mutta sen käyttöä tehostetaan ja säästöistä ei luovuta.”

Päätösvalta lähemmäksi tavallisia kansalaisia

Rakentamisen normitalkoot on ollut hallitusten toimenpidelistoilla aiemminkin, mutta nyt Tiilikainen vakuuttaa hankkeen etenevänkin ja useammassa ­ministeriössä. Ympäristöministeriössä kootaan parhaillaan yhteen rakentamisen osalta konkreettisia ehdotuksia ja tehtävää jatkaa työryhmä, jossa ovat myös sidosryhmät mukana.

”Tuloksia on saatava jo aikaan. Kyse on toimintatapojen muutoksesta. Se on hallituksen strateginen tavoite. Työryhmä tekee ensin työnsä, mutta tulos ei jää hyllylle makaamaan. Se viedään loppuun asti ja esityksiä on tulossa jo ensi keväänä.”

Vielä tänä syksynä hän vakuuttaa eduskunnan saavan käsiteltäväkseen toimivallan siirtoja. Esimerkiksi maakuntakaavojen vahvistamisesta ympäristöministeriössä luovutaan ja päätösvalta siirtyy maakuntaliitoille. Myös yleiskaavan käyttäminen rakennusluvan perusteena toteutuu.

”Pihvi on siinä, että päätösvalta siirretään lähemmäksi ihmisiä. Tällä on rakentamista sujuvoittava vaikutus. Rakennuslupaprosessin byrokratiaa on purettava. Haluaisinkin tiivistää ja pelkistää hallituksen asunto- ja rakennuspolitiikan linjaksi ”Lisätään ja vapautetaan”, Tiilikainen suorastaan innostuu.

Turhan säätelyn purun hän uskoo generoivan uusia investointeja rakentamisessa. Tavoitteena on, että kitkaa aiheuttavat tekijät poistetaan ja kaavaprosesseista saadaan lyhyempiä ja nopeampia.

”Kunnatkin pistetään miettimään lupien sijasta investointeja. Toimeliaisuutta on saatava lisääntymään myös kansalaisten tasolla. Nyt hankkeista luovutaan helposti, koska byrokratia tulee vastaan. Tavallisen kansalaisen aktiivisuus tuo muutosvoimaa”.

Alan ryhdistäydyttävä laatutavoitteissaan

Rakentamisen heikko laatu ja rakennusvauriot ovat ministeri Tiilikaiselle tulleet valitettavan tutuksi kotikunnan 10 vuotta vanhan koulukeskuksen jouduttua käyttökieltoon ilmanvaihtoremontin jälkeen. Koulunkäynti rakennuksessa lopetettu ja uuden suunnittelu on alkanut.

”Hämmentyneenäkin olen joutunut tätä seuraamaan. Korjaukset voivat taitamattomasti tai huolimattomasti toteutettuna olla sisäilmaongelmien kannalta melkoinen riski. Haluan korostaa toimijoiden ja valvonnan omaa vastuuta sekä ammattiylpeyttä, koko toteuttajaketjulta! Sehän perinteisesti ollut vahva rakennusmestarikunnalla.”

Ministeri tai ministeriön virkamiehet eivät pysty laatua käytännön tasolla valvomaan, vaan eri osapuolten tulee hoitaa tehtävänsä vastuullisesti. Toivottavaa on, että keskustelu laadusta on herättänyt alan ammattilaiset.

Ylikunnallinen rakennusvalvonta siirtyy?

Yksi tärkeä lenkki rakentamisen laatuketjussa on rakennusvalvonta, jonka pienentyneet resurssit ovat johtaneet ennakoivan laadunohjaamisen ja työmaiden valvonnan heikentymiseen.

Kimmo Tiilikainen on hyvin perillä kuntien ongelmista ja tulee omalta osaltaan puuttumaan tilanteeseen.

”Resurssipulaa helpottaa luvitusprosessin sähköinen menettely ja digitalisointi. Se nopeuttaa rutiinien hoitoa ja mahdollistaa varsinaiseen tarkastukseen paneutumisen, näin ainakin toivon. Ei tällä hetkelläkään ole estettä kuntien rakennusvalvontojen yhteistyön kehittämiselle, jolloin työtehtäviä jakamalla ja erikoistumalla voidaan tarkastustoimintaa parantaa.”

Lainsäädännöllä määrättävän ylikunnallisen rakennusvalvonnan kehittämistä ministeri ei kuitenkaan kiirehdi.

”Rakennusvalvonnan alueelliset ratkaisut saavat odottaa ensi vuoteen. Katsotaan, onko rakennusvalvonta istutettavissa muun hallinnon aluehallintojakoon. Jotkut alueista ovat niin suuria, että se kangistaisi rakennusvalvontaa”, hän puntaroi linjaustaan hallituksen marraskuisen aluejakosovun jälkeenkin. ■