Tuota on jo kokeiltu on tokaisu, jolla rakentamisessa on moni hyvä kehitysaskel saatu pysähtymään.

Siihen törmäsi myös YIT:n konsernijohtaja Kari Kauniskangas esitellessään nuoruuden innolla diplomityönsä tuloksia kokeneelle projektipäällikölle, joka kertoi ajatusten olevan hänelle kovin tuttuja jo vuosikymmenen takaa. Ja tänä päivänäkin huomaa Kauniskangas edelleen pohdittavan samoja asioita kehitystiimeissä.

”Näyttää selvältä, että alamme kehityksessä palataan 15–20 vuoden välein samoihin aihioihin. Nyt on vaan uusi porukka niitä pohtimassa. Edellisestä joku eläköitynyt, joku ylennetty uusiin tehtäviin ja viimeisetkin vaihtaneet firmaa. Ja tieto on jäänyt kansioon tai hyllyyn, kuten tuolla työtoverillani.”

Rakennusalan tuottavuuden kehitystä hän pitää yllättävän hitaana, kun katsoo taaksepäin muutamia vuosikymmeniä. Yritykset kyllä kilpailevat keskenään, pärjätäkseen on tänään oltava eilistä parempi ja hioa jatkuvasti toimintatapoja.

Kuitenkin tulokset ovat tuottavuuden kannalta vaatimattomia. Maatalouden kanssa rakentaminen on globaalistikin toimialoista viimeisiä.

”Elementtien markkinoille­tulon jälkeen, siis yli 40 vuoteen, alalla ei ole isoa merkittävää tapahtunut. Detaljimaailman ja elementtitekniikan lyödessä läpi saavutettiin viimeisin tuottavuusloikka. Projektijohtourakka ei varsinaisesti vaikuttanut tuottavuuteen, mutta muutti kyllä riskijakoa.”

Rakennusliikkeen osallistuttava suunnitteluun

Se, että digitalisoinnin hyödyntäminen on teollisuudessa ja palvelu­sektorilla täydessä vauhdissa, mutta rakentamisessa vasta tuloillaan, on sinänsä harmillista. Tilanne sisältää kuitenkin myös rakentajille mahdollisuuden todelliseen kehitysaskeleeseen.

”Rakentamisen prosessin hioutuminen ei tapahdu kuten tehdasteollisuudessa. Tehtaassa on paikallaan oleva prosessi, ja vaikka sen ympärillä vaihtuu porukka, kehitys tapahtuu prosessin päälle. Tehtaissa tulokset ovat jääneet seuraavillekin porukoille, ja tuottavuus paranee pitkäjänteisesti. Meillä on paperilla prosesseja, mutta todellisuudessa se tapahtuu pään sisällä. Se rakentajien hiljainen tieto pitää saada käyttöön”, muistuttaa Kauniskangas.

YIT:ssä on tätä dilemmaa lähdetty ratkomaan ja lopputulemana esivalmistusastetta pyritään nostamaan ja työtä siirtämään työmaalta tehtaisiin. Silloin entistä suurempi osuus rakentamisprosessista syntyy laitoksissa, joissa tuottavuutta on helpompi nostaa.

Esivalmistusasteen lisäämisen onnistumisessa oleellista on suunnittelun laatu ja tarkkuus, joka on parantunut tuotemallintamisen myötä viimeisen 20 vuoden aikana. 1990-luvun lopulla YIT:ssä laadittiin Jarmo Laitisen johdolla visio siitä, kuinka radikaalisti digitaalisointi ja mallintaminen tulevat muuttamaan maailmaa.

”Vielä ei olla lähelläkään sitä, eikä visio väärä ollut. Teknologioiden kehittämisessä on mennyt yllättävän runsaasti aikaa, mutta niiden lisäksi myös toimintamallien pitää muuttua.”

Hän pitää selvänä, että jos rakennusliikkeen rooli ja vastuut suunnitteluvaiheessa kasvavat, olemme digitalisaation siivittämänä tuottavuusloikan kynnyksellä.

Jos suunnittelija tekee piirustukset itsenäisesti ilman rakennus­liikettä, ei esivalmiusaste nouse tehokkaalla tavalla. Hän ei voi tietää, mitä komponentteja ja esivalmisteita on olemassa ja mitä kannattaa käyttää tai mitä tehdä työmaalla.

”Oleellista on, että hankinnoista vastaavalla rakentajalla on prosessissa toisenlainen rooli. Hänen tulee tuoda tietonsa osaksi suunnitelmaa. Tämä toteutuu helpommin omaperusteisissa hankkeissa, mutta jotta se toteutuisi myös urakkatöissä, kilpailuttamismuotojen on pakko muuttua. Allianssi ja viime vuosina kehittyneet yhteistoiminnalliset projektijohtomallit antavat sille pohjaa.”

Tiiviillä työnsuunnittelulla ventat pois

YIT:n työmailla on otettu käyttöön lean-ajatteluun pohjautuvia toimintamalleja – sellaisia, joita muussa teollisuudessa on käytetty jo pitkään. Jotta tähän päästään rakentamisessakin, tulee koko ketjun lähteä rakennusliikkeestä. Sen roolin tulee ulottua suunnitteluun, jolloin työmaalla toteutettavat ratkaisut ovat rakentajan kannalta relevantteja.

Esimerkkinä mahdollisuuksista Kauniskangas kertoo työmaakäynnillään näkemästään pilottiprojektina toteutetusta sisävalmistusvaiheesta. Uudella toimintamallilla oli käytetty vain reilu kolmannes vaiheen tavallisesta kestosta.

”Työnopeus ei yksittäisellä ihmisellä muuttunut, mutta logistiikan hyvällä hoidolla, häiriöihin varautumalla ja suunnittelemalla tarkemmin pääsee pienentämään eri työvaiheiden välistä aikaa. Kun normaalisti työmaan tuotannonsuunnittelussa frekvenssi on yksi työpäivä, tällä työmaalla suunniteltiin kahden tunnin sloteja.”

Tässä on auttamassa uusin digitekniikka, joka helpottaa muun muassa työvaiheiden seurantaa, logistiikan suunnittelua ja ajan­tasaista tiedonvaihtoa aliurakoitsijoiden kanssa. On kuitenkin muistettava, että fysiikan lait pätevät edelleen vaikkapa kosteustekniikan hallinnassa, joka on helposti kriittisellä polulla ja hidastamassa rakentamisprosessia.

”Yritysten välisen kilpailukyvyn kannalta järjestelmäkehitys on mielekästä, koska prosessien siirtäminen on vaikeampaa kuin yksittäisen työtekniikan. Vaikka työpäällikkö siirtyy kilpailijan leipiin, eivät nämä kehitetyt toimintamallit siirry yhtä helposti. Tuloksen parantaminen ei ole käynyt silmänräpäyksessä, jos ollenkaan.”

Toimintamallien lisäksi yrityskulttuuri selittää merkittävän osan yritysten välisistä kannattavuus­eroista. Yrityskulttuurin rakentaminen on pitkä tie, ja siihen YIT:ssä on satsattu.

Yrityskulttuuri konkretisoituu muun muassa arvoissa ja johtamisen periaatteissa. Ne antavat ohjenuoran itse kullekin oman toiminnan kehittämiseen ja eteenpäin vientiin.

”Työnjohdonkin osalta edellytetään oman yksikön rinnalla koko konsernin edun huomioon ottamista. Kaikilla tasoilla korostamme ihmisten osallistamista, kuuntelemista ja läsnäoloa. Näiden arvojen ja periaatteiden oikealle omaksumisella omalla esimerkillä, yritysjohdosta alkaen, on suuri merkitys.”

Kari Kauniskankaalle, nyt 43 vuotta, rakentaminen on ollut selvä uravalinta. Pikkupojasta alkaen hän on seissyt työmaan aidan vieressä katsomassa koneita ja rakennustyön etenemistä loputtomiin. Työkalut pysyvät myös omissa käsissä, joilla on rakennettu omaan käyttöön yhtä sun toista.

”Olen edelleen valtavan innostunut tästä kaikesta, ja siksi alan huono imago harmittaa. Toivoisinkin, että rakentamisen ja kiinteistönhoidon kanssa tekemissä olevat ihmiset kokisivat suurempaa vastuuta tekemisistään. Perustavoitteena olisi hyvä laatu, virheettömät tuotteet ja kannustavat asiakaskokemukset. Eikä syntyneistä virheistä tulisi ensisijaisesti syytellä toisia. Pikemminkin ne tulisi analysoida ja kertoa koottua tietoa avoimesti, jotta ala ei toistaisi samoja virheitä uudelleen ja uudelleen”, Kauniskangas vetoaa. ■