Kun Kakolan ensimmäinen vankilarakennus 1850-luvulla valmistui, vankeinhoidollinen lähtökohta suosi avaria yhteistiloja. Koska ”rikos­oppi” välittyi näin tehokkaasti kokeneemmilta nuoremmille, ennen vuosisadan loppua siirryttiin nykysuomalaisille mielikuvissa tutumpiin koppeihin. Kakolassa on vankilarakennuksia molemmilta ajoilta, ja siksi niiden muuntamisen haaste asuntokäyttöön vaihtelee rakennuksittain.

”Myös ikkunat oli rakennettu pieniksi, mikä ensimmäisessä asunnoiksi muutettavassa, As Oy Kakolan Länsisellin rakennuksessa on merkinnyt sitä, että ikkunoiden kokoa on pitänyt kasvattaa”, kertoo Olli Ojala, hankekokonaisuutta rakennuttavan, suunnittelevan ja pääurakoivan Kakola Yhtiöt Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Alun perin vuonna 1911 valmistuneen rakennuksen ikkunoita oli järkevää avartaa heti työmaan alussa, koska rakennustarvikkeet ja talotekniset laitteet oli haalattava huoneistoihin olemassa olevista aukoista.

”Normaaliurakoihin verrattuna haalausporukkaa on silti tarvittu huomattavan paljon”, Ojala lisää.

Korjausurakointia omaleimaisesti

Olli Ojala on korjausrakentamisen suomalaisia uranuurtajia. Silti hänen yhtiönsä, joita Ojala perheineen on yleensä perustanut kutakin pitkäkestoista hanketta varten erikseen, eivät välttämättä ole edes kaikille ammatti­rakentajille tuttuja.

”Olemme aina lähteneet siitä, että teemme työmme sen kummempaa ääntä tekemisistämme pitämättä. Työmaakylttejäkään emme ole välittäneet pystyttää ennen kuin se on säädetty pakolliseksi”, Ojala sanoo.

Yrittäjänä hän on toiminut opiskeluajoistaan lähtien. Ajatus vanhojen kiinteistöjen kunnostamisesta ja varustamisesta uuteen käyttötarkoitukseen oli tuolloin lähes tuntematon. Ojalaa tällainen toiminta kuitenkin kiinnosti, ja havainnot Turun vanhojen arvorakennusten tuonaikaisesta purkamisesta vahvistivat vakaumusta hakea hävitysvimmalle vaihtoehtoja.

Erikoistuminen korjausrakentamiseen, jota ei tuohon aikaan juurikaan opetettu tai ammatiksi harjoitettu, vaati halua käydä ulkomailla käytännön opissa. Ojala kävikin rakennusinsinööriksi valmistuneen Leena-puolisonsa kanssa tutustumassa tekniikoihin muun muassa Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa.

”Saksa oli vaikutteiden antajana tärkein, koska siellä oli pitkä ja laaja kokemus näistä asioista ja koska olosuhteet, toisin kuin Italiassa, ovat lähellä olosuhteita Suomessa”, Olli Ojala kertoo.

Vuonna 1994 Olli Ojala perheyhtiöineen tarttui Littoisten vanhan verkatehtaan saneeraushankkeeseen. Työ kest­i ylläpitosopimusvaihe mukaan lukien lähes 20 vuotta ja antoi hyvän perustan sille, mitä Kakolassa tällä hetkellä tehdään.

”Jokainen hanke on tosin erilainen, mutta käytämme samantyyppistä toteutusmallia kaikissa. Nämä ovat niin erityisiä hankkeita, että tarvittavaa kokemusta ei välttämättä ole Suomessa oman yhtiön ulkopuolella”, hän sanoo.

Vaativia purkuja ja tekniikkareittejä

Nyt rakenteilla olevassa osassa Kakolan jättihanketta vaativimpia vaiheita on ollut vanhojen rakenteiden purku. Sellien betonisen seinärakenteen kokonaispaksuus on vaihdellut 0,60 ja 1,20 metrin välillä. Seinien lisäksi myös lattiarakenteita on pitänyt purkaa. Lattioiden purku on ollut tarpeen muun muassa siksi, ettei vanha koksi­eriste täytä nykyisiä materiaali­vaatimuksia. Tilalle on asennettu kierrätyslasista valmistettua vaahtolasimursketta, jonka avulla muun muassa ääneneristävyys paranee.

”Äänitekniikkaan kiinnitämme muutenkin suurta huomiota, koska asuntojen yksi laatukriteeri on meluttomuus. Tästä syystä viemärit ovat poikkeuksellisesti niin sanottuja desibeliviemäreitä, joiden ansiosta viemäriveden virtausäänet eivät lainkaan kantaudu huoneistoihin”, Olli Ojala kertoo.

Vaahtolasikerroksen paksuus kantavassa lattiarakenteessa vanhan ja uuden betonilaatan välissä vaihtelee. Keskimääräinen paksuus on 30 senttimetriä, joten nykyaikainen talotekniikka saadaan mahtumaan kerrokseen hyvin. Vain ilmanvaihtoputkien reitit eivät kulje tämän kerroksen kautta.

Oma haasteensa on tekniikan reitittäminen vanhojen tiilimuurien läpi. Optimoitujen reittien lisäksi on otettava huomioon, ettei tietotekniikka välttämättä toimi massiivisten muurien sisällä ilman signaalien vahvistamista. Siksi kiinteistö on varustettu data­signaalivahvistimella.

Joiltakin osin reitittämiseltä on vältytty kokonaan: esimerkiksi valaistusta ohjataan asunnoissa langattomasti.

”Myös rakennetekniikan näkökulmasta on hyvä pitää vanhat tiili­seinät ennallaan. Vanha fysikaalinen periaate, joka perustuu siihen, että kesällä ja talvella kosteus pyrkii eri suuntiin, ei vaadi erityistä huomioon ottamista tällaisessa rakenteessa, jossa ei ole muita rakennusmateriaaleja kastumassa ja ongelmia aiheuttamassa”, Olli Ojala muistuttaa.

Tasapuolisesti uutta ja vanhaa

Loppukesästä Kakola Yhtiöt käynnisti myös toisen työmaansa Kakolanmäellä. Tämän kakkosvaiheen rakennukset edustavat Kakolanmäen vanhinta rakennuskantaa ajalta, jolloin teräsbetoni oli vielä tuntematon materiaali. Siksi tämän vuonna 1853 valmistuneen, As Oy Kakolan Graniittilinnaksi muunnettavat rakennuksen välipohjat tehtiin aikanaan puusta.

Suurin osa näistä puuraken­teista on huonokuntoisina purettava. Kun As Oy Graniitti­linna vuonna 2019 valmistuu, Kakolassa on lähes 200 valmista asuntoa. Nyt rakenteilla olevissa vajaasta 70 asunnosta suurimmat ovat lattiapinta-alaltaan lähes 200-­neliöisiä, pienimmät parinkymmenen neliön yksiöitä.

”Väliseinätöitä on kaikissa vaiheissa runsaasti. Äänieristämme poikkeuksellisesti myös väliseinät. Tähän käytämme lasivillaa. Villa­eristystähän ei tässä kohteessa tarvita lämmöneristyssyistä”, Olli Ojala selvittää.

Kaikkiaan Kakolanmäellä on asuntorakennusoikeutta noin 100 000 kerrosneliömetriä, mistä hieman alle puolet kohdistuu vanhoihin vankilatiloihin. Pääosasta uudisrakentamista vastaa tontti­maata Kakola Yhtiöiltä ostanut tamperelaislähtöinen Pohjola Group. Koko Kakolanmäkeen valmistuu noin 1 500 asuntoa, joissa asuu yhteensä noin 3 000 asukasta. ■